Claudia Cifu kirjoitti uusimmassa We Are Helsinki -lehdessä napakan kolumnin muodin ja Suomen latteasta suhteesta. Cifu kirjoittaa, että "muodin harrastaminen on vaikeaa maassa, jossa sille ei suvaita täysiä mahdollisuuksia", ja kummastelee, kuinka kuluttajat aina vain tyrmäävät uudenlaiset ja erikoiset muotikuvat sekä vaativat lehdiltä kaupallisempaa lähestymistapaa huippumuotiin. Yhdyn Cifun mielipiteeseen edellisestä. Mielestäni muoti on taidetta siinä missä kuvataiteet, musiikki tai tanssi, mutta tämä ajatus ei ole vielä iskeytynyt suomalaisten keskivertokuluttajien päähän. Muotikuvien stailauksessa minua kiehtoo visuaalinen kokonaisuus, joka saadaan aikaan vaatteilla, meikillä, kampauksella, valoilla, taustalla, asettelulla ja mallin ilmeillä ja asennoilla. Lifestyle-tyylisessä muotikuvauksessa kuvasta välittyvä tunnelma, sekä valokuvaajan ja mallin välinen jännite ratkaisee mielipiteeni. Jos haluan nähdä vaatteet selkeästi aseteltuina ilman ainoatakaan ryppyä tai kropan väännöstä johtuvaa muotoutumaa, tilaan kyseisen suunnittelijan esitteen tai tsekkaan tuotteet netistä.
Kolumnissaan Cifu esittää mielenkiintoisen havainnon omasta pukeutumisestaan. Hän valittaa pukeutumisensa muuttuneen värittömäksi, ja tarjoaa selitykseksi ympäristön reaktioita aiempaan värikkäämpään tyyliinsä. Cifu kirjoittaa, että ihmiset tuijottavat liian räikeästi pukeutunutta, eikä hän itse halua erityisesti herättää huomiota pukeutumisellaan. On totta, että talvisen Helsingin katukuvassa yleisin päällystakin väri on musta, ja hyvänä kakkosena tulee tummanharmaa. Taannoin katsoin telkkarista jotakin muotipätkää, ja erään suomalaisen vaateliikkeen edustaja kertoi joka talvisesonki mustien, yksinkertaisten päällystakkien menekin olevan suurin. Olen monta kertaa ajatellut olevani ainutlaatuinen jänishousu, kun aamulla kiskon kaapistani ihanat värikkäät vaatteet ylleni, mutta kuitenkin ovesta lähtiessäni olen vaihtanut turvalliseen mustaan ja harmaaseen. Näyttää siltä, että muutkaan eivät ole sen rohkeampia värien suuhteen. Kuitenkin kaksi väriä, joita olen uskaltautunut käyttämään, ovat sininen ja violetti. Cifun kirjoitus auttoi ymmärtämään, miksi juuri ne kaksi, vaikka sininen ei edes sovi minulle erityisen hyvin. Sininen ja violetti ovat muotivärit, joita katukuvassa näkyy tällä hetkellä paljon verrattuna esimerkiksi keltaiseen tai vihreään. Sinisessä takissani kukaan ei katso minua kahdesti, mutta auta armias jos vetäisin päälleni komerossa lojuvan aniliininpunaisen trenssini!
Tänään lähtiessäni lounaalle pukeuduin aluksi raidallisiin leggareihin, nudeen neuletunikaan ja aivan ihanaan kukalliseen vakosamettijakkuun, jossa on puhviolkapäät, ja päälimmäiseksi heitin vielä pastellisävyisen ison silkkihuivin. Eteisessä peilin edessä iski ahdistus: olenko liian erikoisesti pukeutunut normaaliin lounasravintolaan? Kipitin pikapikaa takaisin vaatekaapille ja lopulta lähdin ulos mustissa leggareissa, löysässä farkkupaidassa ja pitkässä mustassa villatakissa, päässä musta pipo. Se siitä keväisestä värikkyydestä. Toinen hyvä esimerkki on viime kesäinen klubi-iltani: menin Luxiin pyörähtämään muutaman ystäväni kanssa, ja olin pukeutunut aivan ihanaan kirkkaanpunaiseen röyhelömekkoon. Sain niin paljon huomiota vastakkaiselta sukupuolelta, että päätin lähteä kotiin kesken illan. Suurimmaksi osaksi sain positiivista palautetta asustani, mutta jotkut saattoivat kysellä typeriä tyyliin "miks sulla on tommonen mekko päällä". Mitä niille sitten olisi pitänyt vastata?
Kevään pret-a-porter mallistoja selatessani osuin Alexander Wangin asuun, joka on saanut paljon näkyvyyttä lehdistössä. Tummahipiäinen malli oli puettu persikanvärisiin shortseihin ja pinkkiin jakkuun, värit oikein hehkuivat mimmin ihoa vasten! Sain välittömästi inspiraation kokeilla kyseistä väriyhdistelmää itselleni, kaapista kun sattuu kummankin värisiä vaatekappaleita löytymään (tosin en ole niitä montaa kertaa käyttänyt).
Vasemmalla siis Alexander Wangin asu. Oma asuni on huomattavasti vähemmän chic :D mutta tarkoitus olikin siis vain kokeilla värejä. Täytyy sanoa, että näytän noissa väreissä paljon päivettyneemmältä kuin mustassa ja vaalessa farkussa! Tuulari on Adidaksen, ostettu Hakaniemen Fidasta, ja siinä on todella kivat tyttömäiset rypytykset taskuissa ja hihasaumoissa. Alla oleva pinkki collari myös Adidas. Jalassa korkeavyötäröiset mustat kiiltävät pillifarkut... Päässä anopin askartelema musta pipo denahatuksi taiteltuna.
Toivottavasti säiden lämmetessä ihmiset uskaltaisivat alkaa käyttää enemmän värejä. Saisin itsekin ulkoilutettua huomattavasti suurempaa valikoimaa garderoobistani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti