keskiviikko 15. joulukuuta 2010

PANIC IN THE DRESSING ROOM.

Sormet ristiin että huomenna ei ole liian kylmä ja saan käyttää ostosreissulla farkkutakkiani. Jotenkin Singaporen trooppisessa lämmössä tämä vuorellinen rotsi vaikutti niin lämpimältä että kuvittelin voivani käyttää sitä Helsingin talvessa. Olin väärässä.

Jaahas, perjantaina olisi tiedossa sen tyyppistä kekkeriä että pukeutumiseen olisi hyvä panostaa tavallista enemmän. Ja yllätys yllätys, minulla ei ole mitään päälle pantavaa. Yritin eilen hieman kierrellä Helsingin keskustan putiikkeja, mutta pelleilyksihän koko homma meni kun seura oli niin hulvatonta. Ja miten voi keskittyä yhtikäs mihinkään, jos törmää vaatekaupassa esimerkiksi leggings-hameeseen tai miesten huivipaitaan? Oma makuni on ilmeisesti sen verran konservatiivinen, etten saanut edellämainituista rievuista irti muuta kuin vatsalihaksia koettelevat naurut. Eilisenä agendanani oli löytää mahdollisimman korkeat korot sekä maksimekko tai shortsit ja toppi, mutta palasin kotiin tyhjin käsin. Ehkä huonoon shoppailuvireeseeni vaikutti myös se, että olin eilen aamulla hotjoogaamassa 3 tuntia ja se kyllä verotti jaksamista niin paljon ettei eilisillan tanssitunnistakaan meinannut tulla mitään. Huomenna aion yrittää ostostelua uudelleen, ja etsiä itselleni juhlatamineiden lisäksi myös järkevät, suhteellisen matalakantaiset talvikengät. Olen kyllästynyt venäyttelemään nilkkojani koroissa huonosti auratuilla kaduilla!

maanantai 13. joulukuuta 2010

THIS IS JUILLIAN FALARAKI.

Juillian keikalla Cape Townissa.

Nyt saatte vihdoinkin vastauksia muutamiin lähettämiinne kysymyksiin. Blogiani pitempaan seuranneille ei liene epaselvaa kuka Juillian Falaraki oikeasti on, esiinnynhan blogissa omalla naamallani ja kirjoittelen tyokuvioistani avoimesti. Otin ajanpuutteen takia vapauden vastata tässä postauksessa vain useimmin esitettyihin ja omasta mielestäni kiinnostavimpiin kysymyksiin, editoida kysymyksiä ja yhdistellä samantyyppisiä tiedusteluita yhden otsikon alle. Teen lähiaikoina erillisen postauksen työstäni, malliduuniin liittyviä kysymyksiä on tullut niin paljon että niihin vastaamiseen aika ei tänään riitä. Voitte, rakkaat lukijani, jatkossakin laittaa kysymyksia ja postaustoiveita vaikka kommenttiboksiin.

Mista Juillian Falaraki tulee?
Oikea nimeni on siis Julia, joka loytyy melkein jokaisesta eurooppalaisesta kielestä. Kummallista kylla nimeni oikeinkirjoitus on ihmisille joskus hyvin vaikeaa, ja lentokentalla joudun usein arvailemaan kuskien nimikylteista etta olisikohan esimerkiksi Miss Vairmanki-nimella varattu kuljetus tarkoitettu minulle. Kerran minua odottaneella kuljettajalla luki kyltissa Juillian Falaraki, se kuulosti hauskalta ja jai erityisesti mieleeni joten bloggaamisen aloitettuani aloin kayttaa sita aliaksena.

Kuka on Juillian Falaraki?
Olen 23-vuotias ja asun Helsingissa. Tai siis talla hetkella olen jokseenkin koditon mutta pidan Helsinkia tukikohtanani. Olen kotoisin Jyväskylästä. Perheeseeni kuuluu vanhempien lisäksi veli ja sisko. Olen Jyväskylän yliopistossa kemialla kirjoilla, mutta en ole juurikaan edistynyt opinnoissani.

Vanha riimikirjani, rakkain harrastusvälineeni. Olen tainnut harmikseni hukata sen johonkin.

Mitä harrastat?
Ennemminkin vain haaveilen harrastamisesta, oikeasti aika ja energia eivat kovinkaan usein riita harrasteisiin. Kirjoittelen "pöytälaatikkoon" kaikenlaisia hölmöjä juttuja, lauluja ja runoja. Rakastan musiikkia ja tanssia, ja luen paljon kirjoja. Instrumenttini on poikkihuilu, olen erityisen ihastunut waacking-, vogue- ja house-tansseihin, lukemistostani loytyy kaikkea Harry Potterista ja Twilightista Shakespeariin ja Tolstoihin. Kayn salilla, tanssitunneilla tai joogassa noin 4 kertaa viikossa.

Missä käyt viikonloppuisin?
Jos innostun juhlimaan, minut löytää todennäköisimmin Ahjosta, We Got Beefistä, Bar Llamasista, Jenny Woosta, Teatterista tai joltain keikalta esimerkiksi Kuudennelta Linjalta, YK:lta tai Nosturista. En tosin ole harrastanut bailaamista lähiaikoina kovinkaan usein, ja viimeksi Circuksessa.

Kuinka pitkä olet ja paljonko painat?
Olen 174 senttiä pitkä ja paino huitelee 50-55 kg tienoilla riippuen työkuvioista. En omista vaakaa joten painoa on vaikea arvioida.

Näistä saan mäihällä jotakin ääniä ulos.

Kertoisitko musiikkimaustasi? Osaatko itse soittaa tai laulaa?
Kuuntelen aika lailla kaikenlaista musiikkia. Juhlatuulella voin kuunnella radio- ja klubihittejä Rihannasta ja Sean Paulista Daft Punkiin ja Justiceen, kotona taas kaikkea Whitney Houstonista Jimi Hendrixiin. "Musta rytmimusiikki" on lähinnä sydäntäni, mutta pystyn kyllä fiilistelemään monentyyppistä musaa ja hyviä muusikoita. En voi sanoa erityisesti inhoavani mitään musiikkityyliä, mutta Dimmu Borgir- ja Cradle Of Filth- tyyppinen örinälaulu ei uppoa vaikka onhan yhtyeiden kappaleissa hyvin elokuvamaisia, dramaattisia tunnelmia... Tänään olen kuunnellut esimerkiksi Dream Teatherin Caught In a Web, Robin Slamhammerin Show Me Love, Still Goingin Untitled Love ja Termanologyn So Amazing.
En erityisemmin voi kehuskella omilla musikaalisilla lahjoillani, mutta soitan poikkihuilua ja olen käynyt laulu- ja pianotunneilla.

Käytätkö paljon aikaa ihonhoitoon ja miten hoidat ihoasi?
Ennen niin virheetön ihoni ei kaivannut minkäälaista hoitoa, mutta ikä ja vuosien tupakointi alkavat pikkuhiljaa näkyä hipiässäni. Lisäksi palattuani Etelä-Afrikasta sain järkyttävää ihottumaa kasvoihini, jonka lääkäri diagnosoi atooppiseksi joten nyt joudun käyttämään paljon enemmän aikaa ihonhoitoon. Käytän Bepanthen-voiteita kasvoille ja vartalon ihon ongelmakohtiin, suihkun yhteydessä läträän vauvaöljyllä. Kuvauksia ennen ja niiden jälkeen käytän jotain supertehokasta seerumia, minulla on ollut käytössä esimerkiksi Lancomen Genifique ja Estee Lauderin Advanced Night Repair. Putsaan vahvat kuvausmeikit yleensä vauvaöljyllä ja Nivean meikinpoistoliinoilla. Arkena käytän aika vähän meikkiä joten iho saa levätä. Atopiaani hoidan reseptillä saatavilla kortisonivoiteilla, ne ovat kyllä auttaneet tänä talvena todella paljon. Loppujen lopuksi voin kuitenkin vain kiittää vanhempiani sillä hyvä iho johtuu geeneistä, eikä minulla ennen atopiani puhkeamista tänä talvena ole ollut ikinä mitään epäpuhtauksia tai muita huomattavia iho-ongelmia.

Mitä hiusväriä käytät ja miten pidät huolta hiuksistasi?
Jos värjään hiuksiani itse, haen jostain kampaamokaupasta kylmän, tuhkanruskean kevytvärin. Kysyn aina henkilökunnalta apua. Olen käynyt kampaajalla viimeksi Singaporessa, silloin tukkaani tehtiin hentoja raitoja epätasaisen tummuusasteen parantamiseksi. Vaalennusten takia (tukkani oli musta vielä toukokuun alussa, nyt se on aika lähellä omaa vaaleanruskeaa väriäni) fledani on aika kärsinyt, eikä työni yhtään helpota tilannetta kun joka keikalla tukkaani väännetään ties minkälaisilla käristimillä ja pahimmissa tapauksissa saan lisäkkeet liimalla kiinni päähäni. Käytän tuuheuttavaa shampoota ja hoitoainetta, ja jos kuivaan tukkaani itse föönillä, laitan siihen volyymiä antavaa muotoilusuihketta ja kiiltoseerumia kun fleda on vielä märkä. Silloin tällöin käytän jotakin korjaavaa hiusnaamiota ja trimmaan latvoja. Yritän päästä takaisin luonnolliseen hiusväriini ja irti rasittavasta värjäyskierteestä.

Juillian syömässä terveellistä ja maittavaa yöateriaa.

Millainen ruokavaliosi on?
Yritän välttää rasvaista ja käsiteltyä ruokaa, mieluiten valitsen jotakin tuoretta enkä syö kovin usein pastaa tai vaaleaa leipää. Syön kasviksia niin paljon kuin ikinä huvittaa ja juon paljon vettä. Aamupalaksi nautin yleensä kupin kahvia, Berocca-poretabletilla maustetun vesilasin ja Actimelin. Lounaaksi syön usein salaatin tai voileivän ja pyrin syömään kevyen illallisen ajoissa, mieluiten ennen iltaseitsemää. Kerran tai pari viikossa vedän kunnon mätön, se voi olla joskus hampurilaisateria tai kebabia, mutta olen huomannut että saan paljon suuremman kulinaarisen nautinnon kunnollisesta ravintolaruoasta tai kotikokin valmistamasta murkinasta.

Oletko siviilissä enemmän käytännöllinen pukeutuja, trendihai vai hienohelma?
Olen jotakin käytännöllisen pukeutujan ja trendihain väliltä. Jos rakastun johonkin vaatteeseen tai asusteeseen, käytän sitä  vaikka kuinka hyytäisi sormia tai polttelisi päkiöitä. Yleensä rakastun juuri niihin "trendeihin" sillä olen laiska itse etsimään kiinnostavia uusia juttuja, ja trendithän tuodaan meidän laiskojen pikku kuluttajien nenän eteen jokaiseen lehteen ja myymälään. Mutta tänä talvena olen tehnyt kompromisseja ja kulkenut suurimman osan ajasta niissä vaatteissa joissa palelee vähiten. Täytyy kyllä tunnustaa, että esimerkiksi kymmenen sentin kiilakoroissa kipsutteleminen kokkareisessa lumihangessa on aiheuttanut monia vaarallisia tilanteita ja kohmeisia varpaita, eivätkä korvatkaan ole kokonaan säästyneet pakkasen puremilta. Kauppaan, tanssitunnille tai joogaan voin ihan hyvin lähteä vaikka toppahousuissa, mutta kaupungille, ystäviä tapaamaan tai töihin lähtiessäni mietin kyllä lähinnä sitä että miltä vaatteeni näyttävät.


Super mega mahtava löytö: kultaiset gladiaattorisandaalit 6€.

Mikä on lempivaatemerkkisi ja paljonko käytät rahaa vaatteisiin?
En niin kovin välitä merkeistä, kunhan tuote on joko laadukas ja kestävä tai hullaannun siihen aivan täysin. Rahankäyttö vaihtelee suuresti, nyt en ole ostanut yhtään uutta vaatetta tai asustetta yli kuukauteen. Huomasin olevani jokseenkin shoppaholisti, joten välttääkseni henkilökohtaisen konkurssin päätin että ostan vain jos todella tarvitsen tai teen jonkun ihan super mega mahtavan löydön.