Dik Dek

Olen aivan hirveä lukutoukka. Jos aloitan kirjan, joka osoittautuu hyväksi, luen sen kertaistumalta loppuun ja valvon vaikka läpi yön. Vaikka tykkään paljon esimerkiksi Paulo Coelhosta ja jopa Henry Jamesista, joskus täytyy aivoja tuulettaa vähemmän vakavilla ja syvällisillä kirjallisilla tuotoksilla. Juha Vuorinen on tarjonnut helppoa viihdettä Juoppohullun päiväkirja-sarjan ja Kristianin elämänvaiheista kertovien kirjojen avulla, ja nyt on lukuvuorossa Vuorisen Diktaattorin Dekkarit. Dik Dekit ovat samaa vanhaa kohellusta, "erotiikkaa" ja alapäähuumoria, mutta niitä lukiessa vaan naurattaa niin perkeleesti, ei voi mitään! Yksikään kirja ei kuitenkaan ole pelkästään tyhjää viihdettä, vaan lukija kerkeää kyllä liikuttumaan syvästi ja järkyttymään muustakin kuin törkeästä kielenkäytöstä.

Yhden Vuorisen kirjan kylläkin ahmaisee melkein Euroopan reittilennon aikana, niin helppoa ja nopeaa luettavaa ne ovat. Monta kertaa olen häpeillyt itseäni kun hohotan kyyneleet valuen jonkun siistin businessmiehen vieressä lentokoneessa tai junassa yrittäen piilotellä ripsipiirakoilla koristeltua kirjan kantta. Tällä hetkellä olen lukemassa Kakkonen -kirjaa, jonka päähenkilö ja kertoja on turvallisuusalan "ammattilainen" Tapsa Mäkilä. Tapahtumia vauhdittavat muun muassa muusikkoduo Händikäppers, Jorma ja herra Kakkonen aka Atras de Cuy aka Perse Takana. Suosittelen Vuorisen opuksia kaikille jotka eivät ota itseään liian vakavasti ja arvostavat kunnon nauruja, oli niiden aiheena kuinka härski juttu tahansa. Tässä muutama pätkä Kakkosesta.

"Anna ojensi toiset neljä senttilitraa tequilaa Händille, joka sirotteli ensin kämmenelleen kunnon keon suolaa, jonka se nuuhkaisi kerralla poskionteloihinsa, kippasi tequilan suuhunsa ja puristi limetin mehun toiseen silmäänsä. Mitä vittua? Hetkessä sen posket olivat turvoksissa, toinen silmä irvisti tulipunaisena ja henki haisi lohikäärmeen oksennukselle."

"Joko mies oli kuollut tai vetänyt ränniin sellaisen pommin, että oli ryhtinsä lisäksi ampunut huumetykillään kengän toisesta jalastaan. Maassa oli vain omituinen tajuton sykkyrä, johon kukaan ei tuntunut kiinnittävän minkäälaista huomiota."

"Händi ripotteli sokeria kädelleen ja teki makutestin. Testi hyväksytty. Seuraavaksi kanelisirotin siirtyi uteliaan nenän alle. Aikooko toi urpo haistaa kanelia? Händi veti nokkansa täyteen ruskeaa jauhoa ja ponnahti silmät palloina pystyyn: -Tää olikin stydiä kanelia, Händi yllättyi ja tarttui kaksin käsin punertuvaan kärsäänsä. Nappasin purkin käteeni. Ei se mitään kanelia ollut vaan hienoa maustepippuria. Kauhistunut tarjoilija syöksyi sieppaamaan pippurisirottimen kädestäni ja sujautti tilalle kanelia. Händi kiemurteli nokassaan polttavan pippurin tahdissa. Koko sali katseli henkeään pidätellen Händin kamppailua aivastusta vastaan. Lopulta Händi joutui antautumaan ja pärskäytti roiskuvan aivastuksen. Kukaan ei varmaan osannut odottaa että sen korvista lentäisi paellaa. -Kato perkele, kuulo palasi ... Toi espanjalainen kaneli on aivan vitun buenoa."

Vuorisen tuotantoa saatavilla esimerkiksi Diktaattorin verkkokirjakaupasta http://www.diktaattori.fi/

Ja eikun uusia naurettavia lukukokemuksia hankkimaan!