Azorit

Näin toissa yönä unta, että olin Azoreilla. Jos joku ei tiedä, Azorit ovat Portugalille kuuluva saariryhmä keskellä Atlanttia. Itse olen käynyt duunin puolesta Azoreiden pääsaarella, Sao Miguelilla. Vietimme aikaa lähinnä asutuskeskusten ulkopuolella, ja luonto saarella oli henkeäsalpaavan upea. Maanviljelysalueet olivat kuin Irlannissa (toinen ikimuistoinen kuvausmatkakohde): vihreää peltoa ja kukkuloita, ikivanhoja metsätilkkuja, puistikkoalueita ja pieniä mutkaisia teitä.
Luonnontilassa olevat alueet olivatkin sitten aivan uskomattomia. Yht äkkiä tien vieressä saattoi avautua rotko, jonka jyrkillä seinämillä kasvoi värikkäitä kukkia ja tuuhea vehreys peittosi kaiken tarttumapinta-alan. Vuorten ja kukkuloiden piiloissa oli tumman laavakiven ympäröimiä järviä. Vesiputouksia oli joka puolella, ulkona saattoi yht äkkiä haistaa jonkun ihanan yrtin tuoksun, ja huomata seisovansa valtavan yrttipuskan vieressä. Se oli kuin viillintynyt puutarha, en voinut millään käsittää että sellaisia kukkia ja kasveja voi kasvaa villeinä, tai että ihmiskädet eivät olleet asetelleet niitä vesiputouksia ja kivimuodostelmia juuri kauneimpiin paikkoihin.
Kaiken lisäksi saarten ympärillä parveilee delfiinejä ja miekkavalaita, siellä on myös loistavat sukellus- ja surffausmahdollisuudet. Jos tämä kaikki ei ollut vielä tarpeeksi ihanaa, niin hotellimme Terra Nostra Gardenin pihalla oli kuuma, vanha, kivipohjainen uima-allas: rautapitoinen vesi tuli suoraan tulivuorten lämmittämästä kuumasta lähteestä, veden lämpötila oli koko ajan 35 asteen luokkaa. Myös arkkitehtuuri Ponta Delgadan kaupungissa ja saaren pikkukylissä oli hurmaavaa: vanhoja katolilaiseen tyyliin rakennettuja kirkkoja ja kappeleita, välimerelistä vibaa asuinrakennuksissa.

Vesiputous vaellusreitin varrella.

Tien vieressä auennut, lähes 100 metriä syvä "rotko" (digipokkarini ei onnistunut tallentamaan mittasuhteita uskottavasti). Joku oli aikoinaan bygannut himansa tuonne pohjalle...

...ja sitä mökkiä sitten kompuroimme alas asti ihmettelemään. Pieniä vesiputouksia oli 100 metrin välein.

Rotko jatkui tyrskyävään merenrantaan asti.

Luonnon kukkaloistoa.

Maanviljelysaluetta. Yläoikealla siintää järvi kukkuloiden keskellä.

Meikäläinen pelotteli lehmät pois liukastelemalla paskaan Burberryn mekossa.

Valokuvaajan assari/poika Mattia Gelsi ottaa rennosti jyrkänteen reunalla.

Hotellimme kuuma-allas, joka myös "Nuoruuden Lähteenä" tunnetaan. Vaikka vesi näyttää nastylta se teki todella hyvää iholle ja hiuksille. Me kyllä kävimme pimeällä uimassa niin ei tuo veden väri häirinnyt :)

Sitä arkkitehtuuria. Hurmaava oranssi talo Lagoa das Furnasin rannalla.

Igreja.

Urheasti rantakallion reunalla kököttävä Sao Roquen kirkko.