keskiviikko 15. joulukuuta 2010

PANIC IN THE DRESSING ROOM.

Sormet ristiin että huomenna ei ole liian kylmä ja saan käyttää ostosreissulla farkkutakkiani. Jotenkin Singaporen trooppisessa lämmössä tämä vuorellinen rotsi vaikutti niin lämpimältä että kuvittelin voivani käyttää sitä Helsingin talvessa. Olin väärässä.

Jaahas, perjantaina olisi tiedossa sen tyyppistä kekkeriä että pukeutumiseen olisi hyvä panostaa tavallista enemmän. Ja yllätys yllätys, minulla ei ole mitään päälle pantavaa. Yritin eilen hieman kierrellä Helsingin keskustan putiikkeja, mutta pelleilyksihän koko homma meni kun seura oli niin hulvatonta. Ja miten voi keskittyä yhtikäs mihinkään, jos törmää vaatekaupassa esimerkiksi leggings-hameeseen tai miesten huivipaitaan? Oma makuni on ilmeisesti sen verran konservatiivinen, etten saanut edellämainituista rievuista irti muuta kuin vatsalihaksia koettelevat naurut. Eilisenä agendanani oli löytää mahdollisimman korkeat korot sekä maksimekko tai shortsit ja toppi, mutta palasin kotiin tyhjin käsin. Ehkä huonoon shoppailuvireeseeni vaikutti myös se, että olin eilen aamulla hotjoogaamassa 3 tuntia ja se kyllä verotti jaksamista niin paljon ettei eilisillan tanssitunnistakaan meinannut tulla mitään. Huomenna aion yrittää ostostelua uudelleen, ja etsiä itselleni juhlatamineiden lisäksi myös järkevät, suhteellisen matalakantaiset talvikengät. Olen kyllästynyt venäyttelemään nilkkojani koroissa huonosti auratuilla kaduilla!

maanantai 13. joulukuuta 2010

THIS IS JUILLIAN FALARAKI.

Juillian keikalla Cape Townissa.

Nyt saatte vihdoinkin vastauksia muutamiin lähettämiinne kysymyksiin. Blogiani pitempaan seuranneille ei liene epaselvaa kuka Juillian Falaraki oikeasti on, esiinnynhan blogissa omalla naamallani ja kirjoittelen tyokuvioistani avoimesti. Otin ajanpuutteen takia vapauden vastata tässä postauksessa vain useimmin esitettyihin ja omasta mielestäni kiinnostavimpiin kysymyksiin, editoida kysymyksiä ja yhdistellä samantyyppisiä tiedusteluita yhden otsikon alle. Teen lähiaikoina erillisen postauksen työstäni, malliduuniin liittyviä kysymyksiä on tullut niin paljon että niihin vastaamiseen aika ei tänään riitä. Voitte, rakkaat lukijani, jatkossakin laittaa kysymyksia ja postaustoiveita vaikka kommenttiboksiin.

Mista Juillian Falaraki tulee?
Oikea nimeni on siis Julia, joka loytyy melkein jokaisesta eurooppalaisesta kielestä. Kummallista kylla nimeni oikeinkirjoitus on ihmisille joskus hyvin vaikeaa, ja lentokentalla joudun usein arvailemaan kuskien nimikylteista etta olisikohan esimerkiksi Miss Vairmanki-nimella varattu kuljetus tarkoitettu minulle. Kerran minua odottaneella kuljettajalla luki kyltissa Juillian Falaraki, se kuulosti hauskalta ja jai erityisesti mieleeni joten bloggaamisen aloitettuani aloin kayttaa sita aliaksena.

Kuka on Juillian Falaraki?
Olen 23-vuotias ja asun Helsingissa. Tai siis talla hetkella olen jokseenkin koditon mutta pidan Helsinkia tukikohtanani. Olen kotoisin Jyväskylästä. Perheeseeni kuuluu vanhempien lisäksi veli ja sisko. Olen Jyväskylän yliopistossa kemialla kirjoilla, mutta en ole juurikaan edistynyt opinnoissani.

Vanha riimikirjani, rakkain harrastusvälineeni. Olen tainnut harmikseni hukata sen johonkin.

Mitä harrastat?
Ennemminkin vain haaveilen harrastamisesta, oikeasti aika ja energia eivat kovinkaan usein riita harrasteisiin. Kirjoittelen "pöytälaatikkoon" kaikenlaisia hölmöjä juttuja, lauluja ja runoja. Rakastan musiikkia ja tanssia, ja luen paljon kirjoja. Instrumenttini on poikkihuilu, olen erityisen ihastunut waacking-, vogue- ja house-tansseihin, lukemistostani loytyy kaikkea Harry Potterista ja Twilightista Shakespeariin ja Tolstoihin. Kayn salilla, tanssitunneilla tai joogassa noin 4 kertaa viikossa.

Missä käyt viikonloppuisin?
Jos innostun juhlimaan, minut löytää todennäköisimmin Ahjosta, We Got Beefistä, Bar Llamasista, Jenny Woosta, Teatterista tai joltain keikalta esimerkiksi Kuudennelta Linjalta, YK:lta tai Nosturista. En tosin ole harrastanut bailaamista lähiaikoina kovinkaan usein, ja viimeksi Circuksessa.

Kuinka pitkä olet ja paljonko painat?
Olen 174 senttiä pitkä ja paino huitelee 50-55 kg tienoilla riippuen työkuvioista. En omista vaakaa joten painoa on vaikea arvioida.

Näistä saan mäihällä jotakin ääniä ulos.

Kertoisitko musiikkimaustasi? Osaatko itse soittaa tai laulaa?
Kuuntelen aika lailla kaikenlaista musiikkia. Juhlatuulella voin kuunnella radio- ja klubihittejä Rihannasta ja Sean Paulista Daft Punkiin ja Justiceen, kotona taas kaikkea Whitney Houstonista Jimi Hendrixiin. "Musta rytmimusiikki" on lähinnä sydäntäni, mutta pystyn kyllä fiilistelemään monentyyppistä musaa ja hyviä muusikoita. En voi sanoa erityisesti inhoavani mitään musiikkityyliä, mutta Dimmu Borgir- ja Cradle Of Filth- tyyppinen örinälaulu ei uppoa vaikka onhan yhtyeiden kappaleissa hyvin elokuvamaisia, dramaattisia tunnelmia... Tänään olen kuunnellut esimerkiksi Dream Teatherin Caught In a Web, Robin Slamhammerin Show Me Love, Still Goingin Untitled Love ja Termanologyn So Amazing.
En erityisemmin voi kehuskella omilla musikaalisilla lahjoillani, mutta soitan poikkihuilua ja olen käynyt laulu- ja pianotunneilla.

Käytätkö paljon aikaa ihonhoitoon ja miten hoidat ihoasi?
Ennen niin virheetön ihoni ei kaivannut minkäälaista hoitoa, mutta ikä ja vuosien tupakointi alkavat pikkuhiljaa näkyä hipiässäni. Lisäksi palattuani Etelä-Afrikasta sain järkyttävää ihottumaa kasvoihini, jonka lääkäri diagnosoi atooppiseksi joten nyt joudun käyttämään paljon enemmän aikaa ihonhoitoon. Käytän Bepanthen-voiteita kasvoille ja vartalon ihon ongelmakohtiin, suihkun yhteydessä läträän vauvaöljyllä. Kuvauksia ennen ja niiden jälkeen käytän jotain supertehokasta seerumia, minulla on ollut käytössä esimerkiksi Lancomen Genifique ja Estee Lauderin Advanced Night Repair. Putsaan vahvat kuvausmeikit yleensä vauvaöljyllä ja Nivean meikinpoistoliinoilla. Arkena käytän aika vähän meikkiä joten iho saa levätä. Atopiaani hoidan reseptillä saatavilla kortisonivoiteilla, ne ovat kyllä auttaneet tänä talvena todella paljon. Loppujen lopuksi voin kuitenkin vain kiittää vanhempiani sillä hyvä iho johtuu geeneistä, eikä minulla ennen atopiani puhkeamista tänä talvena ole ollut ikinä mitään epäpuhtauksia tai muita huomattavia iho-ongelmia.

Mitä hiusväriä käytät ja miten pidät huolta hiuksistasi?
Jos värjään hiuksiani itse, haen jostain kampaamokaupasta kylmän, tuhkanruskean kevytvärin. Kysyn aina henkilökunnalta apua. Olen käynyt kampaajalla viimeksi Singaporessa, silloin tukkaani tehtiin hentoja raitoja epätasaisen tummuusasteen parantamiseksi. Vaalennusten takia (tukkani oli musta vielä toukokuun alussa, nyt se on aika lähellä omaa vaaleanruskeaa väriäni) fledani on aika kärsinyt, eikä työni yhtään helpota tilannetta kun joka keikalla tukkaani väännetään ties minkälaisilla käristimillä ja pahimmissa tapauksissa saan lisäkkeet liimalla kiinni päähäni. Käytän tuuheuttavaa shampoota ja hoitoainetta, ja jos kuivaan tukkaani itse föönillä, laitan siihen volyymiä antavaa muotoilusuihketta ja kiiltoseerumia kun fleda on vielä märkä. Silloin tällöin käytän jotakin korjaavaa hiusnaamiota ja trimmaan latvoja. Yritän päästä takaisin luonnolliseen hiusväriini ja irti rasittavasta värjäyskierteestä.

Juillian syömässä terveellistä ja maittavaa yöateriaa.

Millainen ruokavaliosi on?
Yritän välttää rasvaista ja käsiteltyä ruokaa, mieluiten valitsen jotakin tuoretta enkä syö kovin usein pastaa tai vaaleaa leipää. Syön kasviksia niin paljon kuin ikinä huvittaa ja juon paljon vettä. Aamupalaksi nautin yleensä kupin kahvia, Berocca-poretabletilla maustetun vesilasin ja Actimelin. Lounaaksi syön usein salaatin tai voileivän ja pyrin syömään kevyen illallisen ajoissa, mieluiten ennen iltaseitsemää. Kerran tai pari viikossa vedän kunnon mätön, se voi olla joskus hampurilaisateria tai kebabia, mutta olen huomannut että saan paljon suuremman kulinaarisen nautinnon kunnollisesta ravintolaruoasta tai kotikokin valmistamasta murkinasta.

Oletko siviilissä enemmän käytännöllinen pukeutuja, trendihai vai hienohelma?
Olen jotakin käytännöllisen pukeutujan ja trendihain väliltä. Jos rakastun johonkin vaatteeseen tai asusteeseen, käytän sitä  vaikka kuinka hyytäisi sormia tai polttelisi päkiöitä. Yleensä rakastun juuri niihin "trendeihin" sillä olen laiska itse etsimään kiinnostavia uusia juttuja, ja trendithän tuodaan meidän laiskojen pikku kuluttajien nenän eteen jokaiseen lehteen ja myymälään. Mutta tänä talvena olen tehnyt kompromisseja ja kulkenut suurimman osan ajasta niissä vaatteissa joissa palelee vähiten. Täytyy kyllä tunnustaa, että esimerkiksi kymmenen sentin kiilakoroissa kipsutteleminen kokkareisessa lumihangessa on aiheuttanut monia vaarallisia tilanteita ja kohmeisia varpaita, eivätkä korvatkaan ole kokonaan säästyneet pakkasen puremilta. Kauppaan, tanssitunnille tai joogaan voin ihan hyvin lähteä vaikka toppahousuissa, mutta kaupungille, ystäviä tapaamaan tai töihin lähtiessäni mietin kyllä lähinnä sitä että miltä vaatteeni näyttävät.


Super mega mahtava löytö: kultaiset gladiaattorisandaalit 6€.

Mikä on lempivaatemerkkisi ja paljonko käytät rahaa vaatteisiin?
En niin kovin välitä merkeistä, kunhan tuote on joko laadukas ja kestävä tai hullaannun siihen aivan täysin. Rahankäyttö vaihtelee suuresti, nyt en ole ostanut yhtään uutta vaatetta tai asustetta yli kuukauteen. Huomasin olevani jokseenkin shoppaholisti, joten välttääkseni henkilökohtaisen konkurssin päätin että ostan vain jos todella tarvitsen tai teen jonkun ihan super mega mahtavan löydön.

perjantai 19. marraskuuta 2010

ALL ABOUT ME - WHO IS JUILLIAN FALARAKI?

Olen saanut viestejä lukijoilta, joissa toivotaan enemmän henkilökohtaista sisältöä blogiini - tosin tällä hetkellä varmaankin mikä tahansa sisältö olisi parempaa kuin tämä aivan liian hidas postaustahti! Ajattelinkin antaa teille, rakkaat lukijat, mahdollisuuden jättää kysymyksiä kommenttiboksiin, vastailen niihin vaikkapa ensi viikolla. Sammutan alkuun uteliaiden tiedonjanoa hassulla kyselyllä, jonka löysin irc-gallerian päiväkirjastani muutaman vuoden takaa. Vastaukset on tosin kirjoitettu tänään!

KYMMENEN ASIAA ULKONÄÖSTÄNI:
01. poskipäät
02. "ei minkään väriset" silmät
03. minisuu
04. rahanenä
05. pikkukorvat
06. teräsleuka
07. takamus
08. leikatut jalat
09. vauvaterrierin hampaat
10. ylitaipuvat nivelet

YHDEKSÄN ASIAA JOITA ODOTAN:
01. palkkapäivä
02. ystävien kotihipat huomenna
03. joululoma
04. lomamatka
05. pitkät yöunet
06. tanssitunnit
07. rauhallinen sunnuntai
08. jooga
09. eläke

KAHDEKSAN LEMPIJUOMAANI:
01. Suomen hanavesi
02. Valio rasvaton maito
03. kuiva valkoviini
04. jasmiinitee
05. avokadosmoothie
06. tuore kookosmehu suoraan pähkinästä
07. kuiva omenasiideri
08. Berocca poretabletti

KUUSI ASIAA JOTKA ÄRSYTTÄVÄT TÄLLÄHETKELLÄ:
01. toissapäivänä laukustani varastettiin kamera ja kännykkä
02. pimeys
03. kylmyys
04. ei voi syödä mitä huvittaa
05. ihmeellinen ihottuma
06. heikentynyt fyysinen kunto

VIISI ASIAA JOITA KOSKETAN JOKA PÄIVÄ:
01. kännykkä
02. tietokone
03. bepanthen-putkilo
04. hammasharja
05. jääkaapin kahva


NELJÄ BÄNDIÄ/ARTISTIA JOISTA PIDÄN:
01. Erykah Badu
02. Toto
03. Roisin Murphy/Moloko
04. Masta Ace


KOLME PAIKKAA JOISTA MINUT LÖYTÄÄ:
01. kotoa
02. joogasta
03. kirjakaupasta

KAKSI LEMPIKIRJAANI:
01. No.1 Ladies Detective Agency
02. Lost In Translation

YKSI ASIA JOKA MERKITSEE ENITEN:
01. rakkaus

Love of my life.

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

KETUTUSPOSTAUS.

Hyvät ystävät, kirjoittelen vain ilmoittaakseni, että minua ketuttaa ja rankasti. Ensinnäkin syystä että jouduin Singaporesta Helsinkiin lentäessäni heittämään lähes 15 kiloa matkatavaroitani roskiin välttyäkseni 1400 dollarin ylipainomaksulta. Luulin viskoneeni lentokentän roskapönttöön vain vähemmän tarpeellista tavaraa, mutta epäilen että heitin sinne myös esimerkiksi upouuden Canon G11 -kamerani sarjanumeron ja takuutodistuksen, joita nyt tarvitsisin korvaushakemusta varten. Toiseksi minua ottaa valtavasti päähän se, että laukustani ryöstettiin tänään juuri tämä kolmisen viikkoa vanha G11-kamerani ja Nokian E72 -kännykkäni. Kaikista eniten harmittaa kameran sisällä olleen muistikortin katoaminen, siinä olivat viimeviikkoisen Etelä-Afrikan ja Lontoon reissujeni kuvat. Kameroita ja kännyköitä saa kaupasta, mutta kuvat ovat kadonneet iäksi! Hyi olkoon sitä varasta joka vei minun tavarani ja lisäksi ystäväni lompakon! Toivotan hänelle tervemenoa helvettiin ja kamalia tunnontuskia loppuelämäksi. Kiitos ja kuulemiin.

torstai 11. marraskuuta 2010

MENAGE.

Designare magazine Singapore.

maanantai 18. lokakuuta 2010

UNDYING LOVE FOR BIG HAIR.

Erykah Badu.

Frida Gustavsson, backstage @ Christian Dior fw 2010.

Julia Sarr-Jamois


...ja minä myös!

Olen hulluna valtaviin kiharapehkoihin, johtuukohan mieltymykseni siitä että oma tukkani on niin ohut, suora ja lättänä? Viime viikolla kuvasimme Designaréen beauty-juttua ja sain päähäni järkyttävän määrän kiharaa lisäkettä. Teinivuosinani kävin läpi vaiheen jolloin väänsin foliorullilla afropörrön joka bileisiin, ehkäpä perjantain läksiäisbileissä voisin kokeilla lookia taas! Minulla on enää 5 päivää jäljellä (ja 85 takana) Singaporessa, alkoikin olla jo koti-ikävä.

perjantai 15. lokakuuta 2010

ACTUALLY IT'S A WIG.


Johtuen ilmeisesti Style- lehden muotijutusta, jossa minulla oli musta lyhyt peruukki päässä, kotipuolessaan ollaan siinä luulossa, että olen pätkäissyt tukkani. Kieltämättä fleda näyttää aika hyvältä, mutta se on todellakin vain muotoiltu peruukki. Kampaajan inspiraationa toimi Kate Mossin vuosien takainen pixie cut-lookki, leikkaus on mahtava mutta mustaa väriä en enää koe omakseni. Tämän työuran ajan pitäydyn vielä pitkässä tukassa, mutta haaveilen että jonain päivänä uskaltaisin oikeasti toteuttaa noin radikaalin muutoksen!

maanantai 11. lokakuuta 2010

BACKPACK.


Salakuvauksen uhrit Widika ja Damian.

Olen lopen kyllästynyt raahaamaan mukanani kaiken maailman nyssyköitä ja pussukoita, ja jumiuttamaan hartiani yhä uudelleen ja uudelleen taakan alla. Minun täytyy kantaa mukanani portfoliota, korkokenkiä, karttakirjaa, muutamia kauneudenhoitotuotteita ja kuvauspäivinä lisäksi muuta rekvisiittaa. Kyllä on kasseilla painoa. Singaporelaiset fashionistat ovat ratkaisseet henkilökohtaiset logistiset ongelmansa kuljettamalla tavarat tyylikkästi repussa. Mahtaisi tuntua vallan mukavalta kun pakaasin paino jakautuisi tasaistesti kummallekin hartialle ja kädet jäisivät vapaaksi, eikä kasseja tarvitsisi koko ajan heitellä olalta toiselle. Olen hieman karsastanut reppuja, sillä saan niistä epämiellyttäviä flashbackeja yläasteajoista, mutta pian joudun joudun laittamaan käytönnöllisyyden turhamaisuuden edelle, muuten ryhtini muuttuu entistä huonommaksi. Haussa onkin nyt tilava army-henkinen tai nahkainen reppu, palkkapäivää odotellessa...

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

SAWADEE KRAB!






Kuvia taannoiselta Thaimaan matkaltani. Kuvasimme 3 päivää Bangkokissa ja 3 päivää vuoristoisella Kao Yain alueella Muti Maya-resortissa. Bangkok oli todella mielenkiintoinen kaupunki kaikessa kaukoitäläisessä kaoottisuudessaan, ja Kao Yain eristyneisyys ja rauha juuri sopiva vastakohta kaupungin hektisyydelle. Hintataso Thaimaassa oli varsin edullinen euroturistin kukkarolle, ja ruoka aivan ihanaa. Reissulla kuvattu muotijuttu on ilmeisesti julkaistu, lähdenkin pian China Towniin etsimään kyseistä lehteä.

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

LEOPARD AT DOLCE&GABBANA.









Singaporessa on käynnissä "Fashion month", eli näytöskausi. Vaikka pituuteni takia teen näytöksiä aika harvoin, pääsin mukaan Dolce&Gabbanan tapahtumaan, jossa teimme pieniä näytöksiä merkin liikkeessä "erityisen tärkeille asiakkaille". Dolce&Gabbanan syksyn mallistossa on käytetty paljon leopardikuosia, joka näyttää mielestäni todella hyvältä rennon harmaan kanssa. Näytöspäivä kului lähinnä odotellessa, hengailimme kahden muun mallin kanssa liikkeessä ja pengoimme vaaterekkejä kuola valuen. Jäin haikailemaan muhkean leopardikuvioisen neuleen perään, se olisi täydellinen lisä talvivaatevarastooni!

maanantai 4. lokakuuta 2010

RANDOM MY STYLE.


Omasta tyylistäni bloggaaminen on lähiaikoina jäänyt vähemmälle, joten päätin tällaisena unettomana yönä väsätä pienen postauksen reissun ostoksista. Denim-veturinkuljettajalätsä on vintagea Bangkokista ja punamusta ruutupaita myöskin Bangkokista Chatuchakin 2nd hand-alueelta. Ylimmässä kuvassa vierelläni hymyilee kaunis kollegani Widika. Korolliset tennarit taisin ostaa jo ensimmäisellä viikolla saavuttuani Singaporeen, löysin ne New Lookista. Alimman kuvan ensimmäisessä asussa hattu ja plehat ovat Chatuchakin vintagepuolelta, topin sain jostain kuvauksista ja shortsit ostin Brasiliasta pari vuotta sitten. Toisen asun lätsä on sama kuin ensimmäisessä kuvassa, toppi H&M:stä, farkut Filippa K:n ja kengät sain pilkkahintaan Singaporesta Zaran alesta. Kolmannen asun paita on Bangkokista, shortsit H&M:stä ja kengät ne samat Converset joita jouduin käyttämään koko kevään. Singaporessa ei muuten ole Henkkamaukkaa, paikalliset pitävät ketjua mahtavana, autuaaksitekevänä ratkaisuna kaikkiin vaateongelmiin. Täytyy kyllä myöntää, että itsekin olen muutamaan otteeseen ikävöinyt helppoja ja tuttuja H&M:n perustuotteita, kuten trikootoppeja ja alusvaatteita, joiden mitoitukset tiedän niin hyvin ettei tarvitsisi edes vaivautua sovittamaan. Palkkapäivä koittaa pian, kävin tänään sovittelemassa talvitakkeja ja hipelöimässä laukkuja, saa nähdä mihin sitä innostuu sijoittamaan sitten kun kassakone kilahtaa. Prioriteetti on kuitenkin uusi kamera, näistä kuvista päätellen vanha pokkarini joutaa jo kaatopaikalle!

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

FASHION EXPLOSION.






Teimme taannoin yökuvaukset Singaporelaisella jäätehtaalla. Tuli kyllä marraskuinen Helsinki mieleen, oli niin kylmää, pimeää ja märkää. Koti-ikävä helpotti heti, kun sai muistutuksen siitä minkälainen sää Suomen kamaralla odottaa kun palaan maisemiin. Söimme yöpalaksi Mäkkäriateriat ja saimme kuvaukset purkkiin puoli kolmelta aamulla. Ei mitään glamourista hommaa tämä malleilu, varsinkaan kun seuraavat kuvaukset alkoivat 4 tunnin päästä klo 06:30. Takahuoneessamme oli ilmeisesti räjähtänyt muotipommi, vai olisikohan stailistin assari ollut laiskalla tuulella ;)

torstai 23. syyskuuta 2010

STYLE:

Kylläpä edellisestä postauksesta on vierähtänyt aikaa! Työtahti Singiksessä on tämän viikon alkuun asti ollut päätä huimaava, eikä aikaa ole jäänyt millekään ylimääräiselle. Olen ollut töissä melkein joka päivä, voisin sanoa olevani hyvin onnekas että keikkaa on riittänyt näin hyvin. Pääsin myös viikon kuvausmatkalle Istanbuliin, tulin takaisin Singaporeen sunnuntaina. Sairastuin reissulla ja olen edelleen antibioottikuurilla, tein kuitenkin maanantaina yhdet katalogikuvaukset pienessä 38C kuumeessa. Istanbulista palattuani minua odotti lähikioskilla iloinen yllätys: ensimmäinen kanteni oli julkaistu! Syyskuun Style- lehdessä minulla on kannen lisäksi myös muotijuttu, ja lisää tekemiäni editorialeja pitäisi tulla ulos piakkoin. Olen päässyt koettamaan onneani esimerkiksi Harper's Bazaarin ja L'Officielin kansitesteissä, nyt täytyy vain pitää sormet ja varpaat ristissä ja toivoa, että kuvat kelpaavat julkaistaviksi :)

maanantai 30. elokuuta 2010

MUST BE HEAVEN.


Chatuchak- viikonloppumarkkinat Bangkokissa. Ei ollut tylsää eikä kallista! Markkinapaikka on jumalattoman iso alue, jonka koluamiseen ei varmasti riittäisi yksi päivä. Chatuchakista kuulemma löytää aivan mitä tahansa lemmikeistä rohdoksiin ja auton varaosiin. Minulla oli nelisen tuntia aikaa, yllättäen en päässyt vintagevaate- ja muotiosastoja pidemmälle. Olisin voinut tuhlata joka ikisen pennini tuolla, onneksi järki tuli käteen ennen henkilökohtaista konkurssia. Vaikka kenkävalikoimat olivat kattavat en onnistunut poistamaan yhtäkään paria, mutta kaikkea muuta tulikin sitten ostettua.

Chatuchak weekend market in Bangkok. I definitely did not get bored and everything was so cheap! The market place is huge, one whole day would not be enough to visit all sections. I hear that one can find anything at Chatuchak, from pets to medicine to car parts. I had only four hours to spend there so off course I didn't get further than the vintage and fashion sections. I could have spent my all my money there but luckily I came to my senses before personal bankruptcy. Although the shoe selections were excellent, I did not manage to buy one pair.