FEELING FREE.

So I've spent most of the summer in London, and it's been so amazing and so much fun. I got to go to Finland for two weeks at the beginning of the month and also was lucky enough to get booked for work trips to Nice and Venice earlier in the summer. I've been trying to focus on myself here and find out what I really like and want to do. That might sound weird, but I had sort of a crisis in the spring. I realized I have had a very low self esteem as long as I can remember, and I've always been afraid of what other people think of me. Also I've been trying to please other people to the point that for example I didn't know if I liked a genre of music because of myself or because a boyfriend or an old friend was really into it and I wanted to seem cool to them. Deep down I do know that it doesn't matter what other people think as long as I'm happy and feel free and can live with my decisions and deeds. So I've come to the conclusion that I am awesome. And anybody who thinks differently is wrong. As long as I have good intensions and positive energy towards others, I am allowed to be of the opinion that I am awesome.

I've found out some of my true passions here too. I really, really love bikram yoga. I'm dreaming of doing the bikram yoga teacher training, if I happen to have free time and extra money before I go to uni. I first started with bikram in 2006 but only recently I've begun to really enjoy it and not just do it because "I need to work out". And maybe the lack of proper Finnish saunas in the UK has been driving me to the heated studios too! Another thing I love is dancing. My favorite style is waacking, it sounds and even looks a bit funny but I just love it so much. My arms and shoulders hurt from practicing and I'm really no good at it, but the music makes me feel sooooo good. Sometimes I go to hip hop classes too, but the fun in that really depends on the personal style and taste of music of the teacher. Some hip hop dance teachers can play Chris Brown and others 90's rap, take a guess which one I prefer...

On top of the yoga and dancing I'm obsessed with nutrition. It all started last year in New York, I spent the summer there and realized how horrible and unnatural the basic food ingredients and groceries are there. One day I accidentally bought a bottle of organic milk and it said something along the lines of "no antibiotics, no steroids, no added sugar or sweetener". That really made me wonder what it was about and I started looking into the matter. I found out that basically the standard beef and dairy comes from cows raised by feeding them antibiotics and steroids and who knows what horrific substances to make them grow fast and bigger. And all that crap ends up in us humans when we consume beef and dairy products. And the same applied to basically everything sold at the big supermarkets. Eggs, vegetables, fruit, everything. I got so freaked out by it, it got to the point that when I was in New York for three months earlier this year I spent propably a few thousand dollars in groceries alone because I just couldn't eat anything that wasn't organic or all natural. I mainly shopped at Whole Foods at Union Square and dragged my groceries all the way to Greenpoint, Brooklyn from there. Now I eat fish or chicken maybe twice a week, red meat even less and keep opting for plant based organic food. I've learned a lot more about good nutrition from friends and books, and my only motivation to eat healthy is not anymore the fear or the toxicity of American food products. London is quite easy for my kind of diet, there's Pret and Pod and such for the take-away lunches, a good variety of organic products in most super markets, a few Whole Foods- stores and even some all organic grocery stores like Planet Organic.

I've also managed to make some goals and aims for myself. I want to study and go to university, so that will be the next thing I do after modeling. I can't wait to have a more settled down, regular life and be able to make plans and have a home. I really, really enjoy what I do now but I don't see myself doing it full-time at the age of 40, so I see no harm in planning ahead ;) I'm dreaming of studying at Christ Church College of the University of Oxford, now all I need to do is win the lottery to afford to study there (tuition £9 000 per year plus board and lodging etc... we are looking at about 30 000 euros a year)! Maybe a more realistic option would be a university in Helsinki or Stockholm, at least it would be fairly affordable to study there. I haven't really even decided the course or major I want to take but I'm investigating all possible options. If all else fails I can always return to the university in my home town of Jyväskylä and finish my chemistry degree, or just keep on working on my online courses for communications at the Open University of Helsinki.

Well, that's a lot of babble for a Friday evening. I'm not really in the mood for going out, so I will just read and sleep early. I haven't been sleeping enough the past week, I can't wait to crawl under my blankets and NOT have to turn on the alarm clock :)

TIME TO SWEAT.

I'm going to do some excercise soon with my fitness instructor ;) He introduced me to this kettle bell training, it's fun and he got me a pink bell :) I'm in Finland, been here for a week now and i'm really enjoying being home again. Although Paris and Madrid were nice too. Gonna write about that soon. Now it's time to sweat!

HOME SWEET HOME.

 Me and my sister enjoying our favorite past time together: making faces and taking pictures of our selves. Love!

 Okay the title of this post might be a bit distracting, since I don't really have an actual place I call home. I consider home to be where ever the most important people in my life are living, and most of them are residing in Finland at the moment. Currently my official address is at my dad's in Vantaa, he lives outside the city of Helsinki and very close to the airport which is convenient for my current life style. Despite not having a physical place to call home, it is sweet to be home, with the people I love most. I've spent the last week with my family and some of my best friends, in Helsinki, in my home town Jyväskylä and up north in the country side at my grandma's. It feels really good to be in Finland. I'm kinda tired of traveling right now, after a long trip I always need some time to get grounded again and enjoy the familiarity and order of Finland.

Btw, I noticed this weird display at the railway station of my home town today. It's propably been there forever but I've never really paid attention to it before. It has a stuffed magpie, squirrel and rabbit and it says "Welcome to Jyväskylä". Jyväskylä means "grain village", I think all this gives you an idea of what kind of a place is in question!

STUDY GROUP BK STYLE.

Kun koulutehtävät tuntuvat ylivoimaisen tylsiltä ja motivaatio on hukassa, juustotarjotin ja
 punaviini muuntavat kuivan opiskelusession hieman hienommaksi tapahtumaksi. This is how we do it!

When school stuff is dead boring and motivation completely lost, a nice cheese tray and red wine will help transform your dry study session into a more glamorous event. This is how we do it!

LASER MY EYES.

Voihan pimpula sentään, minä näen! Kaikki silmälaseja arjessa selviämiseen tarvitsevat ovat varmasti joskus haaveilleet näön korjaamisesta, minä uskaltauduin vihdoin toteuttamaan unelmani. Eilen puolilta päivin asetuin kädet jännityksestä täristen selinmakuulle Lasik-laitteen alle hassun lääkärisedän armoille. Vaikka tällainen operaatio kevensikin kukkaroa huomattavasti, olen jo nyt erittäin tyytyväinen päätökseeni. Ajatus silmien leikkauttamisesta ilman aivan pakottavaa tarvetta pelotti ja hermostutti valtavasti, näkö on kuitenkin niin tärkeä aisti. Haluan selostaa operaation kulun ja jakaa kokemukseni leikkausta harkitseville, toivottavasti kertomukseni helpottaa päätöksentekoa niille joita leikkaus jännittää yhtä hirmuisesti kuin minua. 

Eiran sairaalassa odottamassa leikkaukseen pääsyä, kenties viimeistä kertaa miinuslinssiset silmälasit päässä!

Mietin pitkään missä sairaalassa haluaisin silmäni leikkauttaa, ja huomasin, että Suomessa toimenpiteen hinnat ovat joka paikassa aika lähellä toisiaan. Päädyin teettämään toimenpiteen Eiran sairaalassa ensinnäkin sairaalan ja leikkaavan lääkärin Harri Koskelan hyvän maineen takia, lisäksi päätökseeni vaikutti myös esitutkimuksen maksuttomuus ja sairaalan sijainti. Eiran sairaalan sivuilta löytyi kattava selostus leikkauksessa käytettävästä laitteesta, lisäksi sivuilla pystyi jättämään maksuttoman konsultaatiopyynnön silmälasireseptin perusteella, johon leikkaava lääkäri itse vastasi sähköpostiini. Kahden silmän leikkauksen hinnaksi tuli noin 3400 euroa, jälkitarkastukset ovat myös aikanaan maksullisia. Olisin varmasti saanut leikkauksen teetettyä edullisemmin esimerkiksi Tallinnassa, mutta kun tällä hetkellä budjetti salli tuollaisen sijoituksen, ajattelin ettei näkö ole sellainen asia jonka hinnasta tarvitsee ruveta tinkimään. Pitkässä juoksussa leikkaus maksaa itsensä takaisin jo silmälasien ja piilolinssien hinnassa, Suomessa kun laatukehykset ja linssit rokottavat pankkitiliä minun tapauksessani yleensä sellaisen 500 euron verran ja kuukauden piilolinssit nelisenkymmentä euroa. Omat silmäni ovat myös sen verran allergiset, etten pysty käyttämään edes kosteuttavia kertakäyttöisiä piilolinssejä kuin muutaman tunnin kerrallaan, joten kuvauksissa piilareiden käyttö oli lähes mahdotonta punoittavien silmien takia. Minun silmälasieni vahvuus oli vain -1,25 enkä kuitenkaan nähnyt edes telkkarin tekstityksiä kotisohvalla ilman kakkuloita. Voin vain kuvitella miten epämukavaa vaikkapa -6 voimakkuuksien kanssa eläminen on!

Esitutkimuksessa selvitettiin kaikki näön tarkkuudesta sarveiskalvon paksuuteen ja silmän lihasten kuntoon, eli pyrittiin varmistamaan ettei mitään estettä leikkauksen tekemiselle ole. Ymmärtääkseni sarveiskalvon paksuus on tärkein rajoittava tekijä, jos kalvo on liian ohut ei leikkausta voida tehdä. Esitutkimuksen ainoa epämukava asia oli laajentavat silmätipat, tutkimuksen jälkeen pupillit olivat koko loppupäivän laajentuneet hassun näköisesti, muutaman tunnin ajan lähinäkö oli huono ja häikäisi niin maan vietävästi. Pääsin kyllä ihan itsekseni esitutkimuksesta kotiin, mutta autoa en olisi pystynyt ajamaan. Sain kotiin luettavaksi tietoa leikkauksesta ja sen riskeistä, sekä reseptit jälkihoitoa varten hankittaviin silmätippoihin. Leikkausajan sain parin viikon päähän esitutkimuksesta. 

Kävin siis leikkauksessa eilen. Leikkausaikani oli klo 12 mutta saavuin paikalle puolisen tuntia aikaisemmin, mikä oli ihan hyvä juttu sillä näin kuinka tiuhaan tahtiin ja ruutinisti lasik-leikkausta tehdään. Muut potilaat eivät viipyneet leikkaushuoneessa kuin kymmenisen minuuttia, ja odotushuoneessa istui muutama jo leikattu potilas hassut hiihtolasien näköiset kakkulat päässä odottamassa lupaa päästä lähtemään kotiin. Ennen leikkausta lääkäri tarkisti vielä kertaalleen silmäni, ja leikkaushuoneessa hoitaja pyyhki silmäluomeni ilmeisesti jollakin desinfioivalla liuoksella. Meikkiä ei tietenkään leikkauspäivänä saanut käyttää, ja ennen leikkausta piti olla viikko ilman piilolinssejä. Seuraavaksi minut ohjattiin selälleen leikkauspöydälle. Kasvoni peitettiin tarrapintaisella liinalla niin, että ensin vain oikea silmä jäi näkyviin. Silmään tiputettiin jotakin tippoja, luomenlevitin asetettiin paikalleen ja ripset teipattiin ylä- ja alaluomeen kiinni pois laserin tieltä. Sitten seurasi itse leikkausen inhottavin vaihe, läpän teko. Silmän päälle painettiin jonkinlainen rengas, tuntui lievästi kivuliasta painetta, näkö sumeni ja 45 sekunnin ajan kone leikkasi laserilla silmän pintaan auki käännettävää läppää. Kun läppä oli valmis, näkö palasi ja lääkäri käänsi läpän manuaalisesti auki. Tätä seurasi itse laserointi, joka ei tuntunut yhtään miltään. Minun täytyi vain katsella laitteessa palavaa vihreää valoa, ja kevyt palaneenkäry oli ainoa asia josta tiesi että jotakin tapahtuu. Sitten läppä käännettiin takaisin paikoilleen, luomenlevitin, teipit ja liina poistettiin rivakasti ja asennettiin vasempaan silmään, ja sama juttu toistui. Olin hieman paniikkissa, sillä kun toiset ihmiset ronkkivat silmiä, siinä tulee automaattisesti jonkun verran refleksinomaista varomista ja venkoilua. Mutta lääkäri todella osasi asiansa, ja ilmeisesti pysyin tarpeeksi hyvin paikallani sillä heti laseroinnin jälkeen henkilökunta totesi kaiken sujuneet oikein hyvin. Itse leikkaus kesti ehkä 5 minuuttia!

Välittömästi leikkauskoneen alta päästyäni onnistuin vilkaisemaan ikkunasta ulos. Vaikka näkö oli hieman utuinen ja silmät erikoisen tuntuiset, kuin jollakin mentholilla käsitellyt, näin vastakkaisen rakkenuksen ikkunat todella selvästi. Tiesin, etten olisi aiemmin erottanut niitä niin tarkasti, joten heti tuli hyvä fiilis leikkauksesta. Hoitaja antoi minullekin aiemmin muilla potilailla näkemäni hiihtokakkulat, ohjasi odotushuoneeseen istumaan ja toi särkylääkettä sekä kupin kahvia. Kymmenisen minuuttia olo oli ihan hyvä, mutta sitten silmät alkoivat vuotaa kuin seulat, ja varsinkin oikeaan silmään sattui välillä todella paljon. Silmien auki pitäminen oli hyvin vaikeaa, ja olin aivan varma että jotakin meni pieleen. Reilun tunnin odotettuani pääsin lääkärin tarkistukseen, ja hän vakuutti ettei mitään ole vialla, kipu on normaalia ja kestäisi 2-4 tuntia leikkauksesta. Sain luvan lähteä kotiin, mutta kipu oli niin kova ja silmien auki pitäminen vaikeaa, että päätin kuitenkin jäädä odottelemaan sairaalaan siksi aikaa, että isäni pääsisi hakemaan minua. Juttelin muiden leikattujen kanssa, ja he myös sanoivat ensimmäiseksi käsitellyn silmän tuntemusten olevan vahvempia ja valittelivat auki pitäisen vaikeutta, joten tämä lienee täysin normaalia. Silmien vuotaminen rauhoittui klo 15 aikaan, noin 3 tuntia leikkauksen jälkeen, mutta niiden auki pitäminen onnistui suht' normaalisti vasta klo 16 aikaan. 

Kotona upeat suojalasit päässä, joita täytyy käyttää tauotta leikkauspäivän jälkeiseen aamuun asti, ja sen jälkeen viikon ajan öisin.

Kotona pystyin kyllä toimimaan melko normaalisti, eikä kipua tuntunut ollenkaan. Suojalasit suojasivat refleksinomaiselta silmien hankaamiselta ja häikäisyltä, ja pystyin illalla katsomaan telkkaria ja datailemaan ihan normaalisti. Viime yönä nukuin todella huonosti, sillä nukun yleensä kyljelläni tai vatsallani ja lasit painoivat inhottavasti. Mutta tänä aamuna näin jo hyvin, eivätkä silmät edes punoittaneet kamalasti. Nyt tiputtelen tulehduksen ehkäisemiseksi kahden viikon ajan antibiootti-kortisoni-tippaa silmiin ja tarvittaessa jopa 6kk ajan myös kosteuttavia silmätippoja. Normalisti sairaslomaa kirjoitetaan tällaisen operaation jälkeen vain 2 päivää, mutta minä sain sitä kokonaisen viikon, sillä silmien meikkaaminen on kielletty viikko leikkauksen jälkeen. Myös saunominen ja hikeen asti urheilu on viikon ajan kiellettyä, eikä silmiä saa kuukauteen hieroa, jotta läppä ehtii kiinnittyä kunnolla. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että niinsanottu sanottu näön laatu on hieman heikko, mikä tarkoittaa sitä, että näkö on hieman utuinen vaikka näenkin tarkasti kauas. Huomenna näön pitäisi kuitenkin olla niin normaali, että saisi ajaa autoakin. Jälkitarkastukset tehdään yhden ja kuuden kuukauden kuluttua leikkauksesta, leikkauksen lopullinen tulos varmistuu siis puolen vuoden päästä. Minun tavoitenäökseni merkittiin +/-0, jonka itse arvioin nyt onnistuneen. Otan vielä tämän illan iisisti, ehkä huomenna lähden jo kartsalle ihmettelemään miltä tämä maailma oikeastaan näyttääkään :)

Eiran sairaalan sivuilta saatte lisätietoa leikkauksesta.

MOVING ON.

Ihanaa huomenta lapsoset! Aurinko paistaa Suomenniemellä, ja varsin koomaisen jet lag- viikon jälkeen olen nyt hieman piristynyt. Saavuin Helsinkiin toissa lauantaina, enkä tähän mennessä ole tehnyt mitään kovin järkevää. Agendaan kuului esimerkiksi kasvohoito, hieronta, kampaaja, hammaslääkäri ja viime lauantaina pääsin jopa Valtterin kirppikselle myymään. Suuri kiitos kaikille joille vanhat rytkyni kelpasivat, en onneksi joutunut kantamaan takaisin kotiin yhden yhtäkään vaatetta. Tietenkin kahden kuukauden tauon jälkeen tein myös come backin Helsingin yöelämään ystäväni syntymäpäivien johdosta, mikä ilta Ahjossa!
Tänään on jännittävä päivä, muutoksen tuulet puhaltavat. Myös ensi viikko on hyvin jännittävä, menen keskiviikkona Eiran sairaalaan Lasik-silmäleikkaukseen. Eli pääsen eroon silmälaseistani, mikä helpottaa huomattavasti mallintöiden tekoa, ja elämää muutenkin. Allergisuuteni takia en voi käyttää piilolinssejäkään kuin muutaman tunnin kerrallaan, joten töissä, urheillessa ja viihteellä kuljen joko silmät punaisina hiertävistä piilareista, tai vaihtoehtoisesti puolisokeana. Jännittävät ihanuudet jatkuvat leikkauksen jälkeenkin, sillä nyt näyttäisi siltä, että toipumisajan jälkeen suuntana on New York! Pidetään sormet ristissä, että suunnitelma toteutuu :)

TOP 3 - WHAT SUCKS THE MOST RIGHT NOW.

3. Kylmyys.
Täällä Koreassa ihmiset tietävät Suomesta ksylitolipurukumin lisäksi sen, että se on kylmä maa. Täälläkin on välillä kylmä, mutta ei ainoastaan ulkona, vaan myös sisällä! Ja siitä valittaessani ihmiset toteavat, että "sinähän olet Suomesta, olet siis varmaankin tottunut kylmyyteen". Ei, en ole tottunut siihen että sisälläkin täytyy olla takki päällä, enkä pidä siitä. Suomessa ei myöskään kuvata kesävaatteita ulkona 10 asteen pakkasessa, toisin kuin täällä. Kaikki studiot ovat hyytävän kylmiä, vaikuttaa siltä ettei rakennuksissa ole eristeitä ja lämmitykseen käytetään ilmalämpöpumpun tapaisia kapistuksia, joita ei todellakaan pidetä päällä peruslämmön ylläpitämiseksi silloin kun tilassa ei ole ihmisiä. Myöskään lämmin vesi ei ole itsestäänselvyys, tulin juuri suihkusta ja sain huuhdella hoitoaineen tukastani jääkylmällä vedellä kun lämmin vesi yht' äkkiä loppui. Suorastaan ihanaa rankan kuvauspäivän päätteeksi.

2. Japanin tilanne.
En olekaan kirjoitellut tulevista työkuvioistani, mutta suunnitelma oli lähteä täältä Seoulista suoraan Tokioon 26.3. Siis vajaan kahden viikon päästä. Kerkesin juuri torstaina vaihtaa alkuperäisen Seoul-Helsinki -paluulentoni Tokio-Helsinki -lennoksi päivälle 3.5. En sentään vielä ostanut Seoul-Tokio -lentoa, nyt täytyy vain toivoa että paluulentolippuni vaihtaminen takaisin alkuperäiseksi onnistuisi, etten joudu ostamaan kokonaan uutta lippua. Harmittaa myös, että jo allekirjoitettu Tokion sopimus tulee todennäköisesti peruuntumaan tai joudun sen itse purkamaan, tällä hetkellä en koe järkeväksi lähteä Japaniin vaikka minkälaisia upeita keikkoja olisi tarjolla. Pieniähän nämä minun murheeni ovat verrattuna siihen, mitä Japanissa ihmisille tapahtuu, mutta olin kerennyt jo niin kovin innostua mahdollisuudesta päästä Tokioon tekemään töitä.

1. Ydinvoimalakatastrofi.
Tiedän, ettei vaara ole mitenkään todennäköinen, mutta entä jos Fukushima-Daichin voimalan ydinlaskeuma tulee tuulen mukana tänne Koreaan? Eikö riitä, että matkalle lähtiessä varautuu erilaisiin sairauksiin ottamalla mukaan malarialääkkeet, antibiootit, vatsalääkkeet, ihosairauksien lääkkeet ja lisäksi kaikki mitä apteekista ilman reseptiä saa? Olisi ilmeisesti pitänyt vielä osata varautua radioaktiiviselle säteilylle altistumiseen ja pakata mukaan joditabletteja. Kävin jo lähiapteekistani niitä kysymässä ja apteekkari ystävällisesti nauroi minulle ja kertoi ettei sellaisia ole olemassakaan Koreassa. Mielestäni on parempi katsoa kuin katua, joten tästä lähtien otan myös niitä hemmetin joditabletteja mukaan reissuilleni!

ARRIVED IN SEOUL.

Iltapalaksi "roasted squid of delicate flavour", eli kumimaisen sitkeää, kuivattua ja vietävän tulisesti maustettua mustekalaa.

Jippijaijee, olen perillä Seoulissa. 10 tunnin lennon jälkeen ensimmäinen työpäivä lähti vikkelästi käyntiin castingeilla, väsymys painoi koko päivän rankasti mutta olen sentään selvinnyt hotellille. 7 tunnin aikaero Suomeen on aiheuttanut sellaisen jetlagin, että vaikka pilkin ja haukottelin koko päivän, nyt kello 23 maissa ei väsytä tipan tippaa. Kävin lähikioskilla iltpalaostoksilla ja päätin heti aloittaa paikallisiin perinneruokiin tutustumisen. Järsin täällä siis kuivattua mustekalaa ja katkarapu-pähkinäsekoitusta. Aamulla pitäisi olla skarppina valmiina kuvauksiin, joudun varmaankin turvautumaan vielä unettavaan lämpöiseen suihkuun ja nukahtamista helpottaviin rohdoksiin. Tosin tällä hetkellä tuntuu että Ruususen unikaan ei voi enää häivyttää näitä mustia silmänalusia!

OFF WE GO TO FAR EAST AGAIN.

Jälleen kerran pakkaan elämääni matkalaukkuun ja teen lähtövalmisteluja pitkää reissua varten. Tällä kertaa määränpäänä on Etelä-Korean Soul, jostain syystä meikäläisellä tuntuu olevan kysyntää tuolla kaukaisilla itämailla. Kotiinpaluun olisi tarkoitus tapahtua maaliskuun lopulla, mutta tietenkin on mahdollista että Korea ei ole minun paikkani ja tulen takaisin hyvinkin pian. Matka jännittää todella paljon, minulla kun ei ole yhtikäs mitään aavistusta minkälaista työskentely Soulissa tulee olemaan tai löytyykö töitä ylipäänsä. Tälle reissulle pakataan mukaan hellemekkojen sijaan toppatakki ja villasukat, jos säätiedotteisiin on uskominen Soulissa on melkein yhtä kylmä kuin Helsingissä. Vielä olisi viitisen tuntia aikaa puuhastella kotona, sitten se on menoa taas.

Juillian treenaamassa puikoilla syömistä Stockan sushipaikassa.

A BIG THANKS TO MY READERS!

Kävipä tuossa viime vuoden loppupuolella niin, että blogini sai aivan täysin odottamatonta huomiota. Jostain syystä Perfectly Good Stories oli päätynyt Ellen blogiäänestykseen ja saanut hyvät arvostelut, joten pääsin hieman kertomaan kirjoittelustani Ellen nettisivuilla. Jutun voi lukea tästä. Suuri kiitos teille, lukijat!

PANIC IN THE DRESSING ROOM.

Sormet ristiin että huomenna ei ole liian kylmä ja saan käyttää ostosreissulla farkkutakkiani. Jotenkin Singaporen trooppisessa lämmössä tämä vuorellinen rotsi vaikutti niin lämpimältä että kuvittelin voivani käyttää sitä Helsingin talvessa. Olin väärässä.

Jaahas, perjantaina olisi tiedossa sen tyyppistä kekkeriä että pukeutumiseen olisi hyvä panostaa tavallista enemmän. Ja yllätys yllätys, minulla ei ole mitään päälle pantavaa. Yritin eilen hieman kierrellä Helsingin keskustan putiikkeja, mutta pelleilyksihän koko homma meni kun seura oli niin hulvatonta. Ja miten voi keskittyä yhtikäs mihinkään, jos törmää vaatekaupassa esimerkiksi leggings-hameeseen tai miesten huivipaitaan? Oma makuni on ilmeisesti sen verran konservatiivinen, etten saanut edellämainituista rievuista irti muuta kuin vatsalihaksia koettelevat naurut. Eilisenä agendanani oli löytää mahdollisimman korkeat korot sekä maksimekko tai shortsit ja toppi, mutta palasin kotiin tyhjin käsin. Ehkä huonoon shoppailuvireeseeni vaikutti myös se, että olin eilen aamulla hotjoogaamassa 3 tuntia ja se kyllä verotti jaksamista niin paljon ettei eilisillan tanssitunnistakaan meinannut tulla mitään. Huomenna aion yrittää ostostelua uudelleen, ja etsiä itselleni juhlatamineiden lisäksi myös järkevät, suhteellisen matalakantaiset talvikengät. Olen kyllästynyt venäyttelemään nilkkojani koroissa huonosti auratuilla kaduilla!

THIS IS JUILLIAN FALARAKI.

Juillian keikalla Cape Townissa.

Nyt saatte vihdoinkin vastauksia muutamiin lähettämiinne kysymyksiin. Blogiani pitempaan seuranneille ei liene epaselvaa kuka Juillian Falaraki oikeasti on, esiinnynhan blogissa omalla naamallani ja kirjoittelen tyokuvioistani avoimesti. Otin ajanpuutteen takia vapauden vastata tässä postauksessa vain useimmin esitettyihin ja omasta mielestäni kiinnostavimpiin kysymyksiin, editoida kysymyksiä ja yhdistellä samantyyppisiä tiedusteluita yhden otsikon alle. Teen lähiaikoina erillisen postauksen työstäni, malliduuniin liittyviä kysymyksiä on tullut niin paljon että niihin vastaamiseen aika ei tänään riitä. Voitte, rakkaat lukijani, jatkossakin laittaa kysymyksia ja postaustoiveita vaikka kommenttiboksiin.

Mista Juillian Falaraki tulee?
Oikea nimeni on siis Julia, joka loytyy melkein jokaisesta eurooppalaisesta kielestä. Kummallista kylla nimeni oikeinkirjoitus on ihmisille joskus hyvin vaikeaa, ja lentokentalla joudun usein arvailemaan kuskien nimikylteista etta olisikohan esimerkiksi Miss Vairmanki-nimella varattu kuljetus tarkoitettu minulle. Kerran minua odottaneella kuljettajalla luki kyltissa Juillian Falaraki, se kuulosti hauskalta ja jai erityisesti mieleeni joten bloggaamisen aloitettuani aloin kayttaa sita aliaksena.

Kuka on Juillian Falaraki?
Olen 23-vuotias ja asun Helsingissa. Tai siis talla hetkella olen jokseenkin koditon mutta pidan Helsinkia tukikohtanani. Olen kotoisin Jyväskylästä. Perheeseeni kuuluu vanhempien lisäksi veli ja sisko. Olen Jyväskylän yliopistossa kemialla kirjoilla, mutta en ole juurikaan edistynyt opinnoissani.

Vanha riimikirjani, rakkain harrastusvälineeni. Olen tainnut harmikseni hukata sen johonkin.

Mitä harrastat?
Ennemminkin vain haaveilen harrastamisesta, oikeasti aika ja energia eivat kovinkaan usein riita harrasteisiin. Kirjoittelen "pöytälaatikkoon" kaikenlaisia hölmöjä juttuja, lauluja ja runoja. Rakastan musiikkia ja tanssia, ja luen paljon kirjoja. Instrumenttini on poikkihuilu, olen erityisen ihastunut waacking-, vogue- ja house-tansseihin, lukemistostani loytyy kaikkea Harry Potterista ja Twilightista Shakespeariin ja Tolstoihin. Kayn salilla, tanssitunneilla tai joogassa noin 4 kertaa viikossa.

Missä käyt viikonloppuisin?
Jos innostun juhlimaan, minut löytää todennäköisimmin Ahjosta, We Got Beefistä, Bar Llamasista, Jenny Woosta, Teatterista tai joltain keikalta esimerkiksi Kuudennelta Linjalta, YK:lta tai Nosturista. En tosin ole harrastanut bailaamista lähiaikoina kovinkaan usein, ja viimeksi Circuksessa.

Kuinka pitkä olet ja paljonko painat?
Olen 174 senttiä pitkä ja paino huitelee 50-55 kg tienoilla riippuen työkuvioista. En omista vaakaa joten painoa on vaikea arvioida.

Näistä saan mäihällä jotakin ääniä ulos.

Kertoisitko musiikkimaustasi? Osaatko itse soittaa tai laulaa?
Kuuntelen aika lailla kaikenlaista musiikkia. Juhlatuulella voin kuunnella radio- ja klubihittejä Rihannasta ja Sean Paulista Daft Punkiin ja Justiceen, kotona taas kaikkea Whitney Houstonista Jimi Hendrixiin. "Musta rytmimusiikki" on lähinnä sydäntäni, mutta pystyn kyllä fiilistelemään monentyyppistä musaa ja hyviä muusikoita. En voi sanoa erityisesti inhoavani mitään musiikkityyliä, mutta Dimmu Borgir- ja Cradle Of Filth- tyyppinen örinälaulu ei uppoa vaikka onhan yhtyeiden kappaleissa hyvin elokuvamaisia, dramaattisia tunnelmia... Tänään olen kuunnellut esimerkiksi Dream Teatherin Caught In a Web, Robin Slamhammerin Show Me Love, Still Goingin Untitled Love ja Termanologyn So Amazing.
En erityisemmin voi kehuskella omilla musikaalisilla lahjoillani, mutta soitan poikkihuilua ja olen käynyt laulu- ja pianotunneilla.

Käytätkö paljon aikaa ihonhoitoon ja miten hoidat ihoasi?
Ennen niin virheetön ihoni ei kaivannut minkäälaista hoitoa, mutta ikä ja vuosien tupakointi alkavat pikkuhiljaa näkyä hipiässäni. Lisäksi palattuani Etelä-Afrikasta sain järkyttävää ihottumaa kasvoihini, jonka lääkäri diagnosoi atooppiseksi joten nyt joudun käyttämään paljon enemmän aikaa ihonhoitoon. Käytän Bepanthen-voiteita kasvoille ja vartalon ihon ongelmakohtiin, suihkun yhteydessä läträän vauvaöljyllä. Kuvauksia ennen ja niiden jälkeen käytän jotain supertehokasta seerumia, minulla on ollut käytössä esimerkiksi Lancomen Genifique ja Estee Lauderin Advanced Night Repair. Putsaan vahvat kuvausmeikit yleensä vauvaöljyllä ja Nivean meikinpoistoliinoilla. Arkena käytän aika vähän meikkiä joten iho saa levätä. Atopiaani hoidan reseptillä saatavilla kortisonivoiteilla, ne ovat kyllä auttaneet tänä talvena todella paljon. Loppujen lopuksi voin kuitenkin vain kiittää vanhempiani sillä hyvä iho johtuu geeneistä, eikä minulla ennen atopiani puhkeamista tänä talvena ole ollut ikinä mitään epäpuhtauksia tai muita huomattavia iho-ongelmia.

Mitä hiusväriä käytät ja miten pidät huolta hiuksistasi?
Jos värjään hiuksiani itse, haen jostain kampaamokaupasta kylmän, tuhkanruskean kevytvärin. Kysyn aina henkilökunnalta apua. Olen käynyt kampaajalla viimeksi Singaporessa, silloin tukkaani tehtiin hentoja raitoja epätasaisen tummuusasteen parantamiseksi. Vaalennusten takia (tukkani oli musta vielä toukokuun alussa, nyt se on aika lähellä omaa vaaleanruskeaa väriäni) fledani on aika kärsinyt, eikä työni yhtään helpota tilannetta kun joka keikalla tukkaani väännetään ties minkälaisilla käristimillä ja pahimmissa tapauksissa saan lisäkkeet liimalla kiinni päähäni. Käytän tuuheuttavaa shampoota ja hoitoainetta, ja jos kuivaan tukkaani itse föönillä, laitan siihen volyymiä antavaa muotoilusuihketta ja kiiltoseerumia kun fleda on vielä märkä. Silloin tällöin käytän jotakin korjaavaa hiusnaamiota ja trimmaan latvoja. Yritän päästä takaisin luonnolliseen hiusväriini ja irti rasittavasta värjäyskierteestä.

Juillian syömässä terveellistä ja maittavaa yöateriaa.

Millainen ruokavaliosi on?

Yritän välttää rasvaista ja käsiteltyä ruokaa, mieluiten valitsen jotakin tuoretta enkä syö kovin usein pastaa tai vaaleaa leipää. Syön kasviksia niin paljon kuin ikinä huvittaa ja juon paljon vettä. Aamupalaksi nautin yleensä kupin kahvia, Berocca-poretabletilla maustetun vesilasin ja Actimelin. Lounaaksi syön usein salaatin tai voileivän ja pyrin syömään kevyen illallisen ajoissa, mieluiten ennen iltaseitsemää. Kerran tai pari viikossa vedän kunnon mätön, se voi olla joskus hampurilaisateria tai kebabia, mutta olen huomannut että saan paljon suuremman kulinaarisen nautinnon kunnollisesta ravintolaruoasta tai kotikokin valmistamasta murkinasta.

Oletko siviilissä enemmän käytännöllinen pukeutuja, trendihai vai hienohelma?
Olen jotakin käytännöllisen pukeutujan ja trendihain väliltä. Jos rakastun johonkin vaatteeseen tai asusteeseen, käytän sitä  vaikka kuinka hyytäisi sormia tai polttelisi päkiöitä. Yleensä rakastun juuri niihin "trendeihin" sillä olen laiska itse etsimään kiinnostavia uusia juttuja, ja trendithän tuodaan meidän laiskojen pikku kuluttajien nenän eteen jokaiseen lehteen ja myymälään. Mutta tänä talvena olen tehnyt kompromisseja ja kulkenut suurimman osan ajasta niissä vaatteissa joissa palelee vähiten. Täytyy kyllä tunnustaa, että esimerkiksi kymmenen sentin kiilakoroissa kipsutteleminen kokkareisessa lumihangessa on aiheuttanut monia vaarallisia tilanteita ja kohmeisia varpaita, eivätkä korvatkaan ole kokonaan säästyneet pakkasen puremilta. Kauppaan, tanssitunnille tai joogaan voin ihan hyvin lähteä vaikka toppahousuissa, mutta kaupungille, ystäviä tapaamaan tai töihin lähtiessäni mietin kyllä lähinnä sitä että miltä vaatteeni näyttävät.

Super mega mahtava löytö: kultaiset gladiaattorisandaalit 6€.

Mikä on lempivaatemerkkisi ja paljonko käytät rahaa vaatteisiin?
En niin kovin välitä merkeistä, kunhan tuote on joko laadukas ja kestävä tai hullaannun siihen aivan täysin. Rahankäyttö vaihtelee suuresti, nyt en ole ostanut yhtään uutta vaatetta tai asustetta yli kuukauteen. Huomasin olevani jokseenkin shoppaholisti, joten välttääkseni henkilökohtaisen konkurssin päätin että ostan vain jos todella tarvitsen tai teen jonkun ihan super mega mahtavan löydön.

ALL ABOUT ME - WHO IS JUILLIAN FALARAKI?

Olen saanut viestejä lukijoilta, joissa toivotaan enemmän henkilökohtaista sisältöä blogiini - tosin tällä hetkellä varmaankin mikä tahansa sisältö olisi parempaa kuin tämä aivan liian hidas postaustahti! Ajattelinkin antaa teille, rakkaat lukijat, mahdollisuuden jättää kysymyksiä kommenttiboksiin, vastailen niihin vaikkapa ensi viikolla. Sammutan alkuun uteliaiden tiedonjanoa hassulla kyselyllä, jonka löysin irc-gallerian päiväkirjastani muutaman vuoden takaa. Vastaukset on tosin kirjoitettu tänään!

KYMMENEN ASIAA ULKONÄÖSTÄNI:
01. poskipäät
02. "ei minkään väriset" silmät
03. minisuu
04. rahanenä
05. pikkukorvat
06. teräsleuka
07. takamus
08. leikatut jalat
09. vauvaterrierin hampaat
10. ylitaipuvat nivelet

YHDEKSÄN ASIAA JOITA ODOTAN:
01. palkkapäivä
02. ystävien kotihipat huomenna
03. joululoma
04. lomamatka
05. pitkät yöunet
06. tanssitunnit
07. rauhallinen sunnuntai
08. jooga
09. eläke

KAHDEKSAN LEMPIJUOMAANI:
01. Suomen hanavesi
02. Valio rasvaton maito
03. kuiva valkoviini
04. jasmiinitee
05. avokadosmoothie
06. tuore kookosmehu suoraan pähkinästä
07. kuiva omenasiideri
08. Berocca poretabletti

KUUSI ASIAA JOTKA ÄRSYTTÄVÄT TÄLLÄHETKELLÄ:
01. toissapäivänä laukustani varastettiin kamera ja kännykkä
02. pimeys
03. kylmyys
04. ei voi syödä mitä huvittaa
05. ihmeellinen ihottuma
06. heikentynyt fyysinen kunto

VIISI ASIAA JOITA KOSKETAN JOKA PÄIVÄ:
01. kännykkä
02. tietokone
03. bepanthen-putkilo
04. hammasharja
05. jääkaapin kahva

NELJÄ BÄNDIÄ/ARTISTIA JOISTA PIDÄN:

01. Erykah Badu

02. Toto

03. Roisin Murphy/Moloko

04. Masta Ace

KOLME PAIKKAA JOISTA MINUT LÖYTÄÄ:
01. kotoa
02. joogasta
03. kirjakaupasta

KAKSI LEMPIKIRJAANI:
01. No.1 Ladies Detective Agency
02. Lost In Translation

YKSI ASIA JOKA MERKITSEE ENITEN:
01. rakkaus

Love of my life.

KETUTUSPOSTAUS.

Hyvät ystävät, kirjoittelen vain ilmoittaakseni, että minua ketuttaa ja rankasti. Ensinnäkin syystä että jouduin Singaporesta Helsinkiin lentäessäni heittämään lähes 15 kiloa matkatavaroitani roskiin välttyäkseni 1400 dollarin ylipainomaksulta. Luulin viskoneeni lentokentän roskapönttöön vain vähemmän tarpeellista tavaraa, mutta epäilen että heitin sinne myös esimerkiksi upouuden Canon G11 -kamerani sarjanumeron ja takuutodistuksen, joita nyt tarvitsisin korvaushakemusta varten. Toiseksi minua ottaa valtavasti päähän se, että laukustani ryöstettiin tänään juuri tämä kolmisen viikkoa vanha G11-kamerani ja Nokian E72 -kännykkäni. Kaikista eniten harmittaa kameran sisällä olleen muistikortin katoaminen, siinä olivat viimeviikkoisen Etelä-Afrikan ja Lontoon reissujeni kuvat. Kameroita ja kännyköitä saa kaupasta, mutta kuvat ovat kadonneet iäksi! Hyi olkoon sitä varasta joka vei minun tavarani ja lisäksi ystäväni lompakon! Toivotan hänelle tervemenoa helvettiin ja kamalia tunnontuskia loppuelämäksi. Kiitos ja kuulemiin.

SOMETHING THAT NOBODY ELSE HAS GOT.

Kesän tähän mennessä himmein jäätelöannos tuli nautittua Espan Leevi's Coffeessa. Erityiskiitos hurmaavalle myyjäneidille mahtavasta palvelusta! Seuranani lihomassa oli maailman paras Essi. Meillä on Essin kanssa ollut rusketukset vähän hakusassa, suunniteltiin iltapäivä hipiäntummennuksia ja muutenkin läppä oli sen verran levotonta että nyt on vatsalihakset nauramisesta hellänä. Jäätelöön ja mahtavaan seuraan kun lisätään se kesä, niin ei löydy montaa valittamisen aihetta! Päivä jatkuu pian grillausmeiningillä :)

I got this summer's best ice-cream portion in Leevi's Coffee at Espa. I want to send special thanks to the lovely sales lady for excellent service! I got to enjoy the company of my wonderful friend Essi. Essi and I've been trying to get tanned, we spent the whole afternoon trying to figure out how to make that happen and our other conversation subjects were just as weird so now my abs are aching from laughing so much. The ice-cream and good company plus summer weather make such a good equation I can't really come up with anything to complain about! The day is not over, next up BBQ :)

AWKWARD FEET.

Paljastettakoon, että ylihuomenna joudun nilkkaleikkaukseen. Jäin elokuussa auton alle ja onnettomuudessa repeytynyt peroneusjänne nilkan ulkosyrjässä korjataan nyt, koska se on vaivannut minua jatkuvasti. Eli tänään on toiseksi viimeinen päiväni korkkareilla pitkään aikaan. Sairaslomaa tulee 6-12 viikkoa, josta ensimmäiset 1,5 kk vietän jalka kipsattuna. Kesäkuun lopussa koiven pitäisi olla kuitenkin kunnossa, joten pääsen sitten suoraan kesän viettoon. Harmittaa kyllä, että duunireissu Ateenaan jää toteutumatta, lähtö olisi ollut heti pääsiäisen jälkeen. Jos tästä jotain positiivista täytyy repiä, niin ainakin nyt pitäisi olla tarpeeksi aikaa pääsykokeisiin lukuun!

Kurakelistä huolimatta vedin jalkaani ihanat siniset Minna Parikka Dubi-Du -nilkkurit, uskomatonta että hyvin suunniteltu kenkä saa meikäläisenkin räpyläjalan näyttämään sirolta ja pieneltä! Nahkarotsi on ostos Pariisista viiden vuoden takaa, ja t-paita Monkista. Maastokuvioiset Vero Modan reisarit löysin Uffista. Hopeanvärinen laukku on Hanna Sarenin, korvikset ja riipus Kalevala Korun Kuutar- sarjaa ja sormus Glitteristä.

Despite of wet and muddy streets I wore my lovely blue Minna Parikka Dubi-Du shoes, it's amazing how a well designed shoe can make even my wide flat feet look petite and narrow! The leather jacket I bought from Paris 5 years ago and the t-shirt is from Monki. Army patterned pants are 2nd hand Vero Moda, I found them at UFF. The silver bag is Hanna Saren and my jewellery is from Kalevala Koru and Glitter.

A CAPPUCCINO CAN MAKE YOU SMILE.

RIGHT VS. WRONG, PRETTY VS. UGLY.

Yvan Rodjic, health24.com.

Mitä mieltä olette tästä? Kumpi aski on oikein?

How do you feel about this? Which pack is right?

HERITAGE.

Olin viikonlopun töissä Veikkauksella Salpausselän kisoissa Lahdessa. Vaikka en mikään urheiluhullu olekaan, minulla oli hauskaa ja sain Salppurissa ainakin aimo annoksen raikasta ulkoilmaa (sekä kahden päivän syväjäädytyksen, jota nyt yskin ja aivastelen pois). Majoituimme työtoverimme luona, hän ja hänen miehensä asuvat aivan upeassa mökkitunnelmaa uhkuvassa talossa järven rannalla 15 km päässä Lahden keskustasta. Pariskunnalla on rannassa itse rakennettu savusauna, ja tietenkin myös avanto. Jäälle oli laitettu napakelkka ja pihassa paloi jätkänkynttilöitä. Oli aivan ihanaa päästä hetkeksi tuollaiseen rauhalliseen ja kauniiseen paikkaan rentoutumaan. Pääsin myös elämäni ensimmäistä kertaa savusaunaan, ja ryhmäpaineen alaisena uskaltauduin myös avantoon! En ollut koskaan pitänyt tuollaisia kansanperinteellisiä asoita erityisen kiinnostavina, mutta nyt haaveilen omasta järvenrantatontista, saunasta ja ulkotulista pimeinä talvi-iltoina!

 kuvablogi.com, askokorpela.fi, issikkavaellukset.com.

Last weekend I was working at the Salpausselkä FIS World Cup ski games in Lahti. Although I'm not a huge sports fan, I had fun and got plenty of fresh air (and two days of deep-freezing wich I'm couchging and sneezing off now). Our accommodation was at our co-workers home, she and her husband live at a gorgeous cottage-like house right by a lake 15km from Lahti city center. The couple had built a smoke sauna on the lake shore, and ofcourse they made a hole in the ice to swim in. There was also a pole sleigh and beautiful traditional Finnish "lumberjack's candels" wich are actually big fires made of upright logs that are split in the middle. It was wonderful to get away from the city for a little while and just relax in such a calm environment. For the first time in my life I bathed in a smoke sauna and, due to horrible peer pressure, went to swim in the hole cut in the frozen lake. I never thought I'd like those Finnish heritage experiences so much, but now I'm dreaming of my own piece of land by a lake, a sauna and outside fires on cold and dark winter nights.

NOTHING TO DO, I LOVE IT!

Ahh, viikonlopun töissäolon jälkeen tämä koko viikko näyttää olevan vapaa, kalenterin ainoa merkintä on pikku magneettikuvaus Töölön sairaalassa. Aion siivota, sisustaa ja viettää aikaa miehen kanssa kunhan hän palaa kotiin. Tänään on hieman asioita hoidettavana, mutta saanpahan tehdä ne omalla aikataululla, ja toivon mukaan kerkeän jopa salille. Nyt alan valmistautua ulos lähtöön, sää näyttää kurjalta mutta ainakaan ei ole kauheasti pakkasta. Lähtöbiisinä live-esitys, josta digaan niin maan vietävästi!

Yesss, after working the whole weekend this week is free, the only entry in my calendar is a little MT scan at Töölö hospital. I'm going to clean the apartment, finally do something with the interior and spend time with my boyfriend when he returns to Finland. Today I have some errands to run, but atleast I get to do them when I like, and hopefully I'll even have time to go to the gym. I'll start getting ready  to leave the house now, the weather looks miserable but atleast it's not super cold today. I'll leave you with one of my favourite live performances ever.