WHEN IN ROME, DO AS THE ROMANS DO.

... Eli maassa maan tavalla! Dominikaanisessa tasavallassa tuli eteen monta outoa asiaa ja tilannetta, jotka tällaiselle jopa hieman maailmaa nähneelle suomalaiselle olivat melko häkellyttäviä. Ensi järkytyksen hälvennyttyä täytyi aina muistuttaa itseään, että dominikaaneille ne itsestä erikoisilta tuntuneet asiat olivat aivan normaaleja ja jokapäiväisiä. Esimerkiksi kukkotappelut olivat joka sunnuntainen koko kansan huvitus, niitä järjestettiin joka maalaiskylässä ja kaupunkikorttelissa. Liikenne oli vallan mahdotonta, ajokorttia ei kuulemma tarvinnut ja auton kuljettaminen vaati pelkästään rohkeutta. Autoissa ei tarvinnut välttämättä olla rekisterikilpiä edessä ja takana, ja suurin osa ajoneuvoista näytti siltä, että niillä on muutaman kerran törmätty johonkin. Mopon selässä saattoi olla neljä ihmistä kerralla, eikä rattijuopumus ollut rangaistavaa.
Pääkaupungissa Santo Domingossa, jossa asuntopula oli suuri, näkyi asuinalueita joilla taloja oli vain rakennettu talojen päälle, kaikkiin rakennuksiin ei edes johtanut minkään laista tietä, eikä koko pintapuolisesti melko modernilta näyttävällä alueella ollut sähköjä tai juoksevaa vettä. Santo Domingo on koko "uuden maailman" ensimmäinen kaupunki, sen rakennutti Kristofer Kolumbuksen veli Bartolomeo vuosina 1496-1498. Upeassa historiallisessa vanhassa kaupungissa sijaitsi museoitu Kolumbuksen pojan talo, jonka edessä kauniilla vanhalla aukiolla kohosi jättimäinen Coca-Cola -joulukuusi. Tyylikästä.
Moottoritien varrella aivan tien penkalla oli savuavia "ruokakojuja". Niistä sai ostaa (matkaevääksi?!) kokonaisia grillattuja porsaita tai vaikka raakoja, nyljettyjä vuohia. Vuoristokylässä maaseudulla sijaitsevassa kahvilassa juomat keitettiin padassa avotulella, suodatettiin jossakin erehdyttävästi vanhan sukan näköisessä kangasputkessa ja juotiin minikokoisista muovipikareista. Täytyy kyllä sanoa, että en ole ikinä maistanut niin hyvää kahvia tai kaakaota, tuoreista ja juuri valmistetuista aineista suoraan viidakosta. Kaakaopötköstä raastettiin paloja vanhalla kunnon riivinraudalla kuumaan veteen, kahvipavut paahdettiin tummiksi sokerin kanssa ja murskattiin jättimäisellä huhmareella.
Kotieläimillä ei ollut mitään turhia aitauksia, lehmät ja joskus hevosetkin käyskentelivät vapaana tien vierellä laitumilla ja lepäilivät pusikoissa. Kanoja juoksenteli joka paikassa, eikä niitä näyttänyt kukaan sen kummemmin vahtivan. Kulkukoiria oli joka puolella, mutta eivät ne oikestaan ihmisistä piitanneet, tonkivat vain rauhassa roskakasoja ja vilistivät karkuun jos joku yritti lähestyä. Loppukevennyksenä viimeisessä kuvassa näkyy öljytankkeri tai rahtilaiva, jolle oli annettu hupaisa nimi "Funky".

Täällä Jyväskylässä on kylmä ja paljon lunta, en voi uskoa että muutama päivä sitten olin vielä 50 astetta lämpimämmässä ilmastossa ruskettumassa!