LA VIDA EN LA PLAYA.

Ensimmäinen raporttini Dominikaanisesta tasavallasta sisältää yllättäen rantameininkiä. Lomakohteemme sijatsi Hispaniolan saaren pohjoisrannalla, eli todellisuudessa olimme Atlantin, emme Karibian meren, rannalla. Vesi oli puhdasta ja kirkasta, loputtomiin jatkuvat hiekkarannat siistejä ja uskomatonta kyllä melko hiljaisia. Hotellialueen rannalla oli tietysti turisteja, muttei missään nimessä ruuhkaksi asti. Löysimme täysin aution kaistaleen rantaa lomakylämme ulkopuolelta, kymmenen minuutin kävelymatkan päässä suositulta surffauspaikalta. Oli aika surrealistinen fiilis tuijottaa vaaleaa hiekkaa ja palmuja ja tajuta, että kilometrejä jatkuvalla luonnotilaisella rannalla ei ollut ketään muita. Yleisesti maisemat olivat kuin elokuvista, ja välillä oli hieman epätoivoinen fiilis siitä, että miten ihmeessä pystyn jälkeenpäin kuvailemaan kenellekään sitä fiilistä jonka maisemat aiheuttivat. Kamerakin tallentaa vain näkymän, ei tunnelmaa, mutta ehkä voitte näitä näpsyjä katsellessanne kuvitella meren suolaisen tuoksun tuulessa, auringonpaisteen ihollanne ja rommin nostattaman hyvän mielen.