Marraskuinen Hampuri toivotti minut tervetulleeksi harmaalla taivaalla, kovalla tuulella ja tihkusateella. Yritin jo matkalla lentokentältä toimistolle saada jotakin positiivista irti kaupungista vaikka sää vetikin mielen matalaksi, ja tulin siihen tulokseen että kaupungin arkkitehtuuri on todella hurmaavaa. Leveitä katuja, lehdettömiä puita, punatiilisiä jyrkkäkattoisia taloja ja Helsingin ydinkeskustasta tuttua rakennustyyliä, kaduilla maatuvien tammen- ja lehmuksenlehtien tuoksua. Kaupungin yleisilme on historiallisuudestaan huolimatta jotenkin lähiömäinen nurmikkoineen, ja vaikka ensimmäistä kertaa täällä yksinäni suunistankin, pääsin jo ensimmäisenä päivänä kärryille Hampurin julkisesta liikenteestä.
Vaikka minut lähetettiin heti aamulla toimistolle saavuttuani juoksujalkaa asiakastapaamisiin ilman sen kummempaa perehdytystä karttaan, onnistuin eksymään vakavasti vain kerran ja hävittämään metroon ainoastaan nahkahanskani (yleensä minulta häviää jotain arvokkaampaa, esim. kännykkä, passi tai koko käsilaukku). Asiakastapaamiset olivat aiempiin kokemuksiini verrattuna tilastollinen menestys: kävin neljässä tapaamisessa joista kaksi, eli 50 prosenttia :D, poiki jo paikan päällä puhetta yhteistyöstä jatkossa. Tosin kyse oli vain testikuvista mutta parempi sekin kuin ei mitään ja tarvitsen joka tapauksessa mahdollista New Yorkin keikkaa varten paljon uusia kuvia.
Viimeisessä koekuvauksessa tapasin iäkkäänpuoleisen valokuvaajan, joka heti kerrottuani olevani Suomesta innostui selittämään 70-luvulla tekemistään Lapin reissuista. Juttelimme pohjoisen lumosta pitkän tovin, kunnes ukkeli äkkiä tiedusteli horoskooppiani. Kerroin olevani skorpioni mutta etten tiedä nousevaa merkkiäni. Kuvaaja kysyi haluaisinko selvittää nousevan merkkini, ja myöntävän vastauksen saatuaan päätyi tekemään minulle kokonaisen tähtikartan. Jäin rehellisesti sanottuna tunneiksi kuuntelemaan hänen tulkintaansa tähtikartastani, ja olin todella hämmästynyt: kuvaaja kertoi minulle asioita itsestäni jotka kyllä itse tiedostan, mutta joita en ole ikinä sanonut kenellekään ääneen. Olen aina ollut kiinnostunut astrologiasta, mutta nyt vasta uskon, että siitä voi oikeasti löytää selkeyttä elämäänsä, kahdella tavalla: joko sivuuttamalla kohtaamansa (selvästi pieleen menneet) astrologiset tulkinnat humpuukina tyylin "en todellakaan ole tuollainen", tai tunnistamalla vahvuutensa ja heikkoutensa niistä niinkuin minulle kävi tänään. Tämä tyttö taitaa viettää loppuillan googlaamalla horoskooppeja.
Skorpioni ja nouseva rapu. Siis tuplasti kovakuorinen, julma, kammottava ja limainen. Hurmaavaa.
Scorpio and Cancer rising. Twice the hard shell, ferociousness, dreadfulness and slime. Charming.
Today I arrived in Hamburg. It's cold and gray but the architecture is lovely, and I really like the scent of mouldering leaves on the streets. I only got seriously lost once today doing castings around town, and didn't lose anything in the subway except for my leather gloves. Usually I lose something like my phone or passport or my whole bag on the first day of doing castings, so I consider misplacing merely my gloves a succes. At my last casting the photographer I met made my star chart. I ended up listening to him for hours, it seems that I am Scorpio with Cancer rising. I learned so much about astrology from him, it's amazing how he told me things about myself that I never discussed with anybody before. Tonite I'll be googleing horoscopes.
Kävimme eilen kämppikseni Yulianan kanssa Dom-tivolissa St. Paulissa ja tänään Ratthausin joulumarkkinoilla. Tunnelma oli mainio, ihmiset olivat todella innoissaan joulunodotuksesta. Juomakojuissa virtasi olut sekä kuuma glögi, ja ruokakojuissa oli asiakkaista tungokseksi asti. Maistoimma tietenkin bratwurstia, kaalimuhennosta, gulassia ja valkosuklaakuorrutteisia mansikoita unohtamatta perinteistä saksalaista juomapuolta.
