FYI.

GIANT JUILLIAN.

Ohhoh, olipa erikoista törmätä paikallisessa tavaratalossa kahteen jättimäiseen Juillianiin. Hetken pällisteltyäni pyysin tietenkin ystävääni ikuistamaan tämän tilanteen, ja poikkesimme myös LAP -putiikissa. Pidin todella liikkeen tarjonnasta, etenkin raikkaat sinisen ja vihreän sävyiset vaatteet näyttivät sen verran ihanilta, että kukkaronnyörit pysyivät nipinnapin kiinni. Tein nimittäin edellisenä päivänä sellaisia heräteostoksia, ettei muutamaan päivään (tai ehkä ennemmin kuukauteen...) voi hyvällä omalla tunnolla shoppailla. Niistä ostoksista lisää myöhemmin :) Olen nyt viimeistä viikkoa Koreassa, lennän lauantaina takaisin Helsinkiin. Tietenkin lähdön hetki koittaa juuri silloin, kun on kivaa ja sääkin on jo varsin keväinen. Tänään huitelin menemään auringonpaisteessa pelkkä mekko ja jakku päällä, plehat naamalla ja hymy huulilla!

 LAP -putiikki Shinsegae-tavaratalossa.

TOP 3 - WHAT SUCKS THE MOST RIGHT NOW.

3. Kylmyys.
Täällä Koreassa ihmiset tietävät Suomesta ksylitolipurukumin lisäksi sen, että se on kylmä maa. Täälläkin on välillä kylmä, mutta ei ainoastaan ulkona, vaan myös sisällä! Ja siitä valittaessani ihmiset toteavat, että "sinähän olet Suomesta, olet siis varmaankin tottunut kylmyyteen". Ei, en ole tottunut siihen että sisälläkin täytyy olla takki päällä, enkä pidä siitä. Suomessa ei myöskään kuvata kesävaatteita ulkona 10 asteen pakkasessa, toisin kuin täällä. Kaikki studiot ovat hyytävän kylmiä, vaikuttaa siltä ettei rakennuksissa ole eristeitä ja lämmitykseen käytetään ilmalämpöpumpun tapaisia kapistuksia, joita ei todellakaan pidetä päällä peruslämmön ylläpitämiseksi silloin kun tilassa ei ole ihmisiä. Myöskään lämmin vesi ei ole itsestäänselvyys, tulin juuri suihkusta ja sain huuhdella hoitoaineen tukastani jääkylmällä vedellä kun lämmin vesi yht' äkkiä loppui. Suorastaan ihanaa rankan kuvauspäivän päätteeksi.

2. Japanin tilanne.
En olekaan kirjoitellut tulevista työkuvioistani, mutta suunnitelma oli lähteä täältä Seoulista suoraan Tokioon 26.3. Siis vajaan kahden viikon päästä. Kerkesin juuri torstaina vaihtaa alkuperäisen Seoul-Helsinki -paluulentoni Tokio-Helsinki -lennoksi päivälle 3.5. En sentään vielä ostanut Seoul-Tokio -lentoa, nyt täytyy vain toivoa että paluulentolippuni vaihtaminen takaisin alkuperäiseksi onnistuisi, etten joudu ostamaan kokonaan uutta lippua. Harmittaa myös, että jo allekirjoitettu Tokion sopimus tulee todennäköisesti peruuntumaan tai joudun sen itse purkamaan, tällä hetkellä en koe järkeväksi lähteä Japaniin vaikka minkälaisia upeita keikkoja olisi tarjolla. Pieniähän nämä minun murheeni ovat verrattuna siihen, mitä Japanissa ihmisille tapahtuu, mutta olin kerennyt jo niin kovin innostua mahdollisuudesta päästä Tokioon tekemään töitä.

1. Ydinvoimalakatastrofi.
Tiedän, ettei vaara ole mitenkään todennäköinen, mutta entä jos Fukushima-Daichin voimalan ydinlaskeuma tulee tuulen mukana tänne Koreaan? Eikö riitä, että matkalle lähtiessä varautuu erilaisiin sairauksiin ottamalla mukaan malarialääkkeet, antibiootit, vatsalääkkeet, ihosairauksien lääkkeet ja lisäksi kaikki mitä apteekista ilman reseptiä saa? Olisi ilmeisesti pitänyt vielä osata varautua radioaktiiviselle säteilylle altistumiseen ja pakata mukaan joditabletteja. Kävin jo lähiapteekistani niitä kysymässä ja apteekkari ystävällisesti nauroi minulle ja kertoi ettei sellaisia ole olemassakaan Koreassa. Mielestäni on parempi katsoa kuin katua, joten tästä lähtien otan myös niitä hemmetin joditabletteja mukaan reissuilleni!

MAKING OF LOS ANGELES PROJECT.

http://www.lapkorea.com/

Ystäväni vinkistä bongasin juuri YouTubesta yhden täällä Koreassa tekemäni kuvauksen making of -videon. Postailinkin aiemmin ensimmäisestä Korean keikastani kuvia, ja kyseessä on samaisen Los Angeles Project -putiikin look book -kuvaus. Video on aika psykedeelinen, mutta näette sentään hieman millaisia asuja kuvasimme. Todella erikoista katsoa itsestään liikkuvaa kuvaa, aivan eri asia kuin valokuvat!

A friend posted this link on my Facebook wall, it's a making of - YouTube clip of a shooting I did here in Korea. The shooting in question is a look book for Los Angeles Project, the same client I had my very first job in Korea with. The video is quite psychedelic but you get some idea about the outfits. Wow, it's so weird to see video footage of myself, so different than photos!

I WANT IT SO BAD.

Pics from The Vogue Diaries and JustJared.

Oi kuinka ihanalta punainen jakku näyttää Natalia Vodianovan ja Rachel Bilsonin päällä! Neidit ovat valinneet rotseilleen parhaat mahdolliset parit, matchaavan huulipunan ja nudesävyisen mekon. Miksi, oi miksi, pakkasin laukkuni täyteen jo Suomesta lähtiessäni? Matkatavaran ylipainovaaran takia ei passaa kamalasti shoppailla, tai sitten aletaan matkagarderobia karsia vanhimmasta päästä kierrätykseen.

Oh how lovely a red jacket looks on Natalia Vodianova and Rachel Bilson! These girls have made top choices by pairing up their jackets with a matching lipstick and a nude dress. Why on earth did I pack my suitcase so full when I left Finland? If I don't want to pay a fortune for luggage overweight, I can't do much shopping. Or maybe I'll just start giving some of my older clothes to charity.

SPA DAY - OPERATION MASKING.

Kerroin aiemmin, että olen ottanut täällä Koreassa tavaksi pitää joka sunnuntai "spa-illan". Pieni itsensä hemmottelu on aina viikon viimeisenä päivänä ihanaa rentoutusta, ja tässä työssä myös erittäin tarpeellista. Sunnuntaisin otan extrapitkän kuuman suihkun, vielä pidemmän jalkakylvyn, laitan hiuksiin tehohoitoaineet, teen manikyyrin ja pedikyyrin, laitan kasvoilleni kosteuttavan naamion, nypin kulmat ja katson samalla Gossip Girliä. Täälläpäin erilaiset naamiot ovat hyvin suosittuja, ja täksi illaksi hankinkin kaikki mahdolliset maskit mitä läheisestä kauneudenhoitoputiikista löytyi. Täytyy sanoa, että esimerkisi elbow mask kuulosti aika hassulta, mutta yleensä niin karheat ja kuivat kyynärpääni eivät ole kuuna päivänä olleet näin pehmeät! Foot mask oli myöskin aika ihana juttu, pitkän jalkakylvyn jälkeen sujautin koipiini puuvillaiset, kosteusvoiteella kyllästetyt sukat ja suojaavat muovit. Parin kymmenen minuutin vaikutusajan jälkeen talven karaisemat räpyläni olivat paljon paremman näköiset. Harmi, ettei Suomesta taida kovin helposti löytyä tällaisia hemmottelutuotteita, näitä jään kaipaamaan!