Pääsin tänään vihdoin lääkäriin onnettomuuspäivän ensiapupiipahduksen jälkeen. Eli tapauksesta on kulunut 10 päivää, ja vasta nyt sain tietää nilkan nivelsiteiden revenneen. Ja että nilkkaa ei olisi saanut liikuttaa, olisi pitänyt pitää siteessä koko ajan, jne. Päivystävä lääkäri sanoi toista. Viime viikolla en saanut varata aikaa terveyskeskukseen koska minulla oli sairasloma jo myönnetty, ja ensiapulääkärin mukaan tarvitsisi tutkia uudestaan vasta tänään tai huomenna keskiviikkona jos oireet jatkuvat. Vihdoinkin sain asianmukaista hoitoa ja jopa tunnustuksen lääkäriltä että tässä ei nyt kunnallinen terveyshuolto toiminut ihan parhaalla mahdollisella tavalla sekä epämääräisen anteeksipyynnön. KIITTI, KYLLÄPÄ NYT TUNTUU PAREMMALTA!
Lisäksi sain ajan aamulle klo 10.30, mutta lääkäri ilmestyi paikalle vasta klo 11 jälkeen ja otti minut vastaan puoli kahdentoista jälkeen. 75% ajasta tutkimustilateessa kului siihen, että lääkäri selitti kuinka oli luullut työaikansa alkavan vasta myöhemmin ja että on hankalaa kun ihmisiä on lomalla jne jne. Sitten tutkittuaan minut hän totesi että voisin mennä Marian sairaalaan sidotuttamaan nilkan (olin siis Viiskulman terveysasemalla). Totesin että en todellakaan lähde enää Marian sairaalaan hakemaan sidettä nilkkaani, eikö kukaan voisi sitä Viisikulmassa tehdä. Pääsin sitten päivystävän hoitajan vastaanotolle. Odotin huoneessa n. 45 minuuttia ennenkuin jalkaani kiedottiin liimaside. Olisin voinut tehdä tämän vaativan ja taidokkaan lääketieteellisen operaation ihan itse kolmessa minuutissa ja säästänyt kaikkien aikaa ja hermoja. Nyt sitten olen sairaslomalla ainakin 23.8. asti.
Pahoittelen tilitystä, tämä ei ole tarkoitettu ketään henkilökohtaiseksi loukkaamaan tai arvostelemaan. Kunhan omaa kohtaloani surkuttelen. Nyyh.
Kuvat Martha Cooper
