Tulin eilen kotiin Helsinkiin. Oli mukavaa olla Jyväskylässä vähän pitemmän aikaa putkeen, yleensä siellä kerkeää viettää pelkän viikonlopun tai pari pyhäpäivää. Rakastan Keski-Suomen maisemia, puitten peittämiä mäkiä, pieniä peltoja ja järviä. Näin syksyn kynnyksellä puut riippuivat raskaina koko kesän kasvaneitten tummanvihreiden lehtien painosta, oikein aisti miten ne valmistautuivat imaisemaan lehtivihreän talteen ja ravistelemaan taakan oksiltaan. Auringonlaskun aikaan kaupungin keskustassa saattoi haistaa kirpeässä tuulessa syksyn, siitä tuli jotenkin aavemainen ja tavallaan hyvä fiilis. Olisin kovasti tahtonut päästä jonnekin metsään rämpimään, välillä kaipaan luonnonläheisyyttä jota lapsuudenkodeissa oli. Seuraavan kerran kun saan siihen mahdollisuuden, lumi on jo varmaan tukkinut kaikki polut ja ainoa järkevä tapa liikkua metsässä on hiihtäminen.
Onneksi mies tulee kotiin ylihuomenna, onkin ollut ikävä sitä hönttiä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
:). Voih. Minä oon kanssa kaipaillut Jyväskylään viime päivinä. Taidan tehdä sinne jonkun retken tässä syksyllä. Kiva kun saat sen yhden sinne kotiin <3. C u girl.
VastaaPoista