tiistai 25. tammikuuta 2011

ARRIVED IN SEOUL.

Iltapalaksi "roasted squid of delicate flavour", eli kumimaisen sitkeää, kuivattua ja vietävän tulisesti maustettua mustekalaa.

Jippijaijee, olen perillä Seoulissa. 10 tunnin lennon jälkeen ensimmäinen työpäivä lähti vikkelästi käyntiin castingeilla, väsymys painoi koko päivän rankasti mutta olen sentään selvinnyt hotellille. 7 tunnin aikaero Suomeen on aiheuttanut sellaisen jetlagin, että vaikka pilkin ja haukottelin koko päivän, nyt kello 23 maissa ei väsytä tipan tippaa. Kävin lähikioskilla iltpalaostoksilla ja päätin heti aloittaa paikallisiin perinneruokiin tutustumisen. Järsin täällä siis kuivattua mustekalaa ja katkarapu-pähkinäsekoitusta. Aamulla pitäisi olla skarppina valmiina kuvauksiin, joudun varmaankin turvautumaan vielä unettavaan lämpöiseen suihkuun ja nukahtamista helpottaviin rohdoksiin. Tosin tällä hetkellä tuntuu että Ruususen unikaan ei voi enää häivyttää näitä mustia silmänalusia!

maanantai 24. tammikuuta 2011

OFF WE GO TO FAR EAST AGAIN.

Jälleen kerran pakkaan elämääni matkalaukkuun ja teen lähtövalmisteluja pitkää reissua varten. Tällä kertaa määränpäänä on Etelä-Korean Soul, jostain syystä meikäläisellä tuntuu olevan kysyntää tuolla kaukaisilla itämailla. Kotiinpaluun olisi tarkoitus tapahtua maaliskuun lopulla, mutta tietenkin on mahdollista että Korea ei ole minun paikkani ja tulen takaisin hyvinkin pian. Matka jännittää todella paljon, minulla kun ei ole yhtikäs mitään aavistusta minkälaista työskentely Soulissa tulee olemaan tai löytyykö töitä ylipäänsä. Tälle reissulle pakataan mukaan hellemekkojen sijaan toppatakki ja villasukat, jos säätiedotteisiin on uskominen Soulissa on melkein yhtä kylmä kuin Helsingissä. Vielä olisi viitisen tuntia aikaa puuhastella kotona, sitten se on menoa taas.
Juillian treenaamassa puikoilla syömistä Stockan sushipaikassa.

perjantai 21. tammikuuta 2011

A HOT FUNKY MORNING.









Näillä lähtee ankeampikin aamu käyntiin melko mukavasti :)

maanantai 17. tammikuuta 2011

THE KID HAS A NEW TOY.





Jos olette närkästyneet verkkaisesta postaustahdistani, saanen selittää: olen joutunut taistelemaan järkyttävän hitaan ja aivan liian kokkaan pc-läppärini kanssa. Siitä hajosi akkukin marraskuussa joten en voinut käyttää sitä muuten kuin verkkovirralla, ja joulun jälkeen se simahti lopullisesti päästäen kummallisen poksahduksen. Raaskin vihdoin sijoittaa uuteen tietokoneeseen, ja mikäs muu tulikaan hankittua kuin 13 tuumainen MacBook Pro. Ah, niin ihanaa ja coolia! Tätä kompuutteria pystyy jopa oikeasti kuljettamaan mukana, entinen läppärini painoi varmaan viitisen kiloa ja 17 tuuman näytöllä varustettuna se ei mahtunut yhteenkään arkilaukkuuni. Nyt postailen Turun Coffee Housesta, tunnen itseni hyvin tärkeäksi ja viileäksi businessnaiseksi siemaillessani pressopannuteetä ja hoidellessani asioita koneella. Uusi nörtteilyaikakausi alkakoon!

keskiviikko 12. tammikuuta 2011

CASHMERE DREAMS.

Tänä talvena olen ottanut tavaksi pukea toppatakin alle muhkean pitkän villatakin. Yhdistelmä on kieltämättä lämmin, mutta takista tulee ahdas ja olo on kuin michelin-ukolla. Tutustuin viikonloppuna Arelalizzaan, Tamperelaiseen kashmirneulemerkkiin, ja ihastuin heidän ylellisiin ja mutkattomiin vaatteisiinsa. Ohuet ja keveät neuleet tuntuvat iholla pumpulinpehmeiltä ja ihanan lämpimiltä, ja hengittävyytensä ansiosta kashmir sopii täydellisesti talviseen kerrospukeutumiseen. Arelalizza onnistuu karistamaan kashmirneuleiden tätileiman: mallistot ovat ajattomia, mutta niissä on myös jotain American Apparel-tyylistä nuorekkuutta ja yksinkertaisuutta. Unelmissani taistelen talven viimaa vastaan verhoutumalla päästä varpaisiin neuleisiin, Arelalizzaan tutustuttuani en mitään muuta päälleni haluaisikaan kuin kashmiria! Tsekatkaa Arelalizzan nettisivut sekä verkkokauppa.

maanantai 3. tammikuuta 2011

A BIG THANKS TO MY READERS!

Kävipä tuossa viime vuoden loppupuolella niin, että blogini sai aivan täysin odottamatonta huomiota. Jostain syystä Perfectly Good Stories oli päätynyt Ellen blogiäänestykseen ja saanut hyvät arvostelut, joten pääsin hieman kertomaan kirjoittelustani Ellen nettisivuilla. Jutun voi lukea tästä. Suuri kiitos teille, lukijat!

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

PANIC IN THE DRESSING ROOM.

Sormet ristiin että huomenna ei ole liian kylmä ja saan käyttää ostosreissulla farkkutakkiani. Jotenkin Singaporen trooppisessa lämmössä tämä vuorellinen rotsi vaikutti niin lämpimältä että kuvittelin voivani käyttää sitä Helsingin talvessa. Olin väärässä.

Jaahas, perjantaina olisi tiedossa sen tyyppistä kekkeriä että pukeutumiseen olisi hyvä panostaa tavallista enemmän. Ja yllätys yllätys, minulla ei ole mitään päälle pantavaa. Yritin eilen hieman kierrellä Helsingin keskustan putiikkeja, mutta pelleilyksihän koko homma meni kun seura oli niin hulvatonta. Ja miten voi keskittyä yhtikäs mihinkään, jos törmää vaatekaupassa esimerkiksi leggings-hameeseen tai miesten huivipaitaan? Oma makuni on ilmeisesti sen verran konservatiivinen, etten saanut edellämainituista rievuista irti muuta kuin vatsalihaksia koettelevat naurut. Eilisenä agendanani oli löytää mahdollisimman korkeat korot sekä maksimekko tai shortsit ja toppi, mutta palasin kotiin tyhjin käsin. Ehkä huonoon shoppailuvireeseeni vaikutti myös se, että olin eilen aamulla hotjoogaamassa 3 tuntia ja se kyllä verotti jaksamista niin paljon ettei eilisillan tanssitunnistakaan meinannut tulla mitään. Huomenna aion yrittää ostostelua uudelleen, ja etsiä itselleni juhlatamineiden lisäksi myös järkevät, suhteellisen matalakantaiset talvikengät. Olen kyllästynyt venäyttelemään nilkkojani koroissa huonosti auratuilla kaduilla!

maanantai 13. joulukuuta 2010

THIS IS JUILLIAN FALARAKI.

Juillian keikalla Cape Townissa.

Nyt saatte vihdoinkin vastauksia muutamiin lähettämiinne kysymyksiin. Blogiani pitempaan seuranneille ei liene epaselvaa kuka Juillian Falaraki oikeasti on, esiinnynhan blogissa omalla naamallani ja kirjoittelen tyokuvioistani avoimesti. Otin ajanpuutteen takia vapauden vastata tässä postauksessa vain useimmin esitettyihin ja omasta mielestäni kiinnostavimpiin kysymyksiin, editoida kysymyksiä ja yhdistellä samantyyppisiä tiedusteluita yhden otsikon alle. Teen lähiaikoina erillisen postauksen työstäni, malliduuniin liittyviä kysymyksiä on tullut niin paljon että niihin vastaamiseen aika ei tänään riitä. Voitte, rakkaat lukijani, jatkossakin laittaa kysymyksia ja postaustoiveita vaikka kommenttiboksiin.

Mista Juillian Falaraki tulee?
Oikea nimeni on siis Julia, joka loytyy melkein jokaisesta eurooppalaisesta kielestä. Kummallista kylla nimeni oikeinkirjoitus on ihmisille joskus hyvin vaikeaa, ja lentokentalla joudun usein arvailemaan kuskien nimikylteista etta olisikohan esimerkiksi Miss Vairmanki-nimella varattu kuljetus tarkoitettu minulle. Kerran minua odottaneella kuljettajalla luki kyltissa Juillian Falaraki, se kuulosti hauskalta ja jai erityisesti mieleeni joten bloggaamisen aloitettuani aloin kayttaa sita aliaksena.

Kuka on Juillian Falaraki?
Olen 23-vuotias ja asun Helsingissa. Tai siis talla hetkella olen jokseenkin koditon mutta pidan Helsinkia tukikohtanani. Olen kotoisin Jyväskylästä. Perheeseeni kuuluu vanhempien lisäksi veli ja sisko. Olen Jyväskylän yliopistossa kemialla kirjoilla, mutta en ole juurikaan edistynyt opinnoissani.

Vanha riimikirjani, rakkain harrastusvälineeni. Olen tainnut harmikseni hukata sen johonkin.

Mitä harrastat?
Ennemminkin vain haaveilen harrastamisesta, oikeasti aika ja energia eivat kovinkaan usein riita harrasteisiin. Kirjoittelen "pöytälaatikkoon" kaikenlaisia hölmöjä juttuja, lauluja ja runoja. Rakastan musiikkia ja tanssia, ja luen paljon kirjoja. Instrumenttini on poikkihuilu, olen erityisen ihastunut waacking-, vogue- ja house-tansseihin, lukemistostani loytyy kaikkea Harry Potterista ja Twilightista Shakespeariin ja Tolstoihin. Kayn salilla, tanssitunneilla tai joogassa noin 4 kertaa viikossa.

Missä käyt viikonloppuisin?
Jos innostun juhlimaan, minut löytää todennäköisimmin Ahjosta, We Got Beefistä, Bar Llamasista, Jenny Woosta, Teatterista tai joltain keikalta esimerkiksi Kuudennelta Linjalta, YK:lta tai Nosturista. En tosin ole harrastanut bailaamista lähiaikoina kovinkaan usein, ja viimeksi Circuksessa.

Kuinka pitkä olet ja paljonko painat?
Olen 174 senttiä pitkä ja paino huitelee 50-55 kg tienoilla riippuen työkuvioista. En omista vaakaa joten painoa on vaikea arvioida.

Näistä saan mäihällä jotakin ääniä ulos.

Kertoisitko musiikkimaustasi? Osaatko itse soittaa tai laulaa?
Kuuntelen aika lailla kaikenlaista musiikkia. Juhlatuulella voin kuunnella radio- ja klubihittejä Rihannasta ja Sean Paulista Daft Punkiin ja Justiceen, kotona taas kaikkea Whitney Houstonista Jimi Hendrixiin. "Musta rytmimusiikki" on lähinnä sydäntäni, mutta pystyn kyllä fiilistelemään monentyyppistä musaa ja hyviä muusikoita. En voi sanoa erityisesti inhoavani mitään musiikkityyliä, mutta Dimmu Borgir- ja Cradle Of Filth- tyyppinen örinälaulu ei uppoa vaikka onhan yhtyeiden kappaleissa hyvin elokuvamaisia, dramaattisia tunnelmia... Tänään olen kuunnellut esimerkiksi Dream Teatherin Caught In a Web, Robin Slamhammerin Show Me Love, Still Goingin Untitled Love ja Termanologyn So Amazing.
En erityisemmin voi kehuskella omilla musikaalisilla lahjoillani, mutta soitan poikkihuilua ja olen käynyt laulu- ja pianotunneilla.

Käytätkö paljon aikaa ihonhoitoon ja miten hoidat ihoasi?
Ennen niin virheetön ihoni ei kaivannut minkäälaista hoitoa, mutta ikä ja vuosien tupakointi alkavat pikkuhiljaa näkyä hipiässäni. Lisäksi palattuani Etelä-Afrikasta sain järkyttävää ihottumaa kasvoihini, jonka lääkäri diagnosoi atooppiseksi joten nyt joudun käyttämään paljon enemmän aikaa ihonhoitoon. Käytän Bepanthen-voiteita kasvoille ja vartalon ihon ongelmakohtiin, suihkun yhteydessä läträän vauvaöljyllä. Kuvauksia ennen ja niiden jälkeen käytän jotain supertehokasta seerumia, minulla on ollut käytössä esimerkiksi Lancomen Genifique ja Estee Lauderin Advanced Night Repair. Putsaan vahvat kuvausmeikit yleensä vauvaöljyllä ja Nivean meikinpoistoliinoilla. Arkena käytän aika vähän meikkiä joten iho saa levätä. Atopiaani hoidan reseptillä saatavilla kortisonivoiteilla, ne ovat kyllä auttaneet tänä talvena todella paljon. Loppujen lopuksi voin kuitenkin vain kiittää vanhempiani sillä hyvä iho johtuu geeneistä, eikä minulla ennen atopiani puhkeamista tänä talvena ole ollut ikinä mitään epäpuhtauksia tai muita huomattavia iho-ongelmia.

Mitä hiusväriä käytät ja miten pidät huolta hiuksistasi?
Jos värjään hiuksiani itse, haen jostain kampaamokaupasta kylmän, tuhkanruskean kevytvärin. Kysyn aina henkilökunnalta apua. Olen käynyt kampaajalla viimeksi Singaporessa, silloin tukkaani tehtiin hentoja raitoja epätasaisen tummuusasteen parantamiseksi. Vaalennusten takia (tukkani oli musta vielä toukokuun alussa, nyt se on aika lähellä omaa vaaleanruskeaa väriäni) fledani on aika kärsinyt, eikä työni yhtään helpota tilannetta kun joka keikalla tukkaani väännetään ties minkälaisilla käristimillä ja pahimmissa tapauksissa saan lisäkkeet liimalla kiinni päähäni. Käytän tuuheuttavaa shampoota ja hoitoainetta, ja jos kuivaan tukkaani itse föönillä, laitan siihen volyymiä antavaa muotoilusuihketta ja kiiltoseerumia kun fleda on vielä märkä. Silloin tällöin käytän jotakin korjaavaa hiusnaamiota ja trimmaan latvoja. Yritän päästä takaisin luonnolliseen hiusväriini ja irti rasittavasta värjäyskierteestä.

Juillian syömässä terveellistä ja maittavaa yöateriaa.

Millainen ruokavaliosi on?
Yritän välttää rasvaista ja käsiteltyä ruokaa, mieluiten valitsen jotakin tuoretta enkä syö kovin usein pastaa tai vaaleaa leipää. Syön kasviksia niin paljon kuin ikinä huvittaa ja juon paljon vettä. Aamupalaksi nautin yleensä kupin kahvia, Berocca-poretabletilla maustetun vesilasin ja Actimelin. Lounaaksi syön usein salaatin tai voileivän ja pyrin syömään kevyen illallisen ajoissa, mieluiten ennen iltaseitsemää. Kerran tai pari viikossa vedän kunnon mätön, se voi olla joskus hampurilaisateria tai kebabia, mutta olen huomannut että saan paljon suuremman kulinaarisen nautinnon kunnollisesta ravintolaruoasta tai kotikokin valmistamasta murkinasta.

Oletko siviilissä enemmän käytännöllinen pukeutuja, trendihai vai hienohelma?
Olen jotakin käytännöllisen pukeutujan ja trendihain väliltä. Jos rakastun johonkin vaatteeseen tai asusteeseen, käytän sitä  vaikka kuinka hyytäisi sormia tai polttelisi päkiöitä. Yleensä rakastun juuri niihin "trendeihin" sillä olen laiska itse etsimään kiinnostavia uusia juttuja, ja trendithän tuodaan meidän laiskojen pikku kuluttajien nenän eteen jokaiseen lehteen ja myymälään. Mutta tänä talvena olen tehnyt kompromisseja ja kulkenut suurimman osan ajasta niissä vaatteissa joissa palelee vähiten. Täytyy kyllä tunnustaa, että esimerkiksi kymmenen sentin kiilakoroissa kipsutteleminen kokkareisessa lumihangessa on aiheuttanut monia vaarallisia tilanteita ja kohmeisia varpaita, eivätkä korvatkaan ole kokonaan säästyneet pakkasen puremilta. Kauppaan, tanssitunnille tai joogaan voin ihan hyvin lähteä vaikka toppahousuissa, mutta kaupungille, ystäviä tapaamaan tai töihin lähtiessäni mietin kyllä lähinnä sitä että miltä vaatteeni näyttävät.


Super mega mahtava löytö: kultaiset gladiaattorisandaalit 6€.

Mikä on lempivaatemerkkisi ja paljonko käytät rahaa vaatteisiin?
En niin kovin välitä merkeistä, kunhan tuote on joko laadukas ja kestävä tai hullaannun siihen aivan täysin. Rahankäyttö vaihtelee suuresti, nyt en ole ostanut yhtään uutta vaatetta tai asustetta yli kuukauteen. Huomasin olevani jokseenkin shoppaholisti, joten välttääkseni henkilökohtaisen konkurssin päätin että ostan vain jos todella tarvitsen tai teen jonkun ihan super mega mahtavan löydön.

perjantai 19. marraskuuta 2010

ALL ABOUT ME - WHO IS JUILLIAN FALARAKI?

Olen saanut viestejä lukijoilta, joissa toivotaan enemmän henkilökohtaista sisältöä blogiini - tosin tällä hetkellä varmaankin mikä tahansa sisältö olisi parempaa kuin tämä aivan liian hidas postaustahti! Ajattelinkin antaa teille, rakkaat lukijat, mahdollisuuden jättää kysymyksiä kommenttiboksiin, vastailen niihin vaikkapa ensi viikolla. Sammutan alkuun uteliaiden tiedonjanoa hassulla kyselyllä, jonka löysin irc-gallerian päiväkirjastani muutaman vuoden takaa. Vastaukset on tosin kirjoitettu tänään!

KYMMENEN ASIAA ULKONÄÖSTÄNI:
01. poskipäät
02. "ei minkään väriset" silmät
03. minisuu
04. rahanenä
05. pikkukorvat
06. teräsleuka
07. takamus
08. leikatut jalat
09. vauvaterrierin hampaat
10. ylitaipuvat nivelet

YHDEKSÄN ASIAA JOITA ODOTAN:
01. palkkapäivä
02. ystävien kotihipat huomenna
03. joululoma
04. lomamatka
05. pitkät yöunet
06. tanssitunnit
07. rauhallinen sunnuntai
08. jooga
09. eläke

KAHDEKSAN LEMPIJUOMAANI:
01. Suomen hanavesi
02. Valio rasvaton maito
03. kuiva valkoviini
04. jasmiinitee
05. avokadosmoothie
06. tuore kookosmehu suoraan pähkinästä
07. kuiva omenasiideri
08. Berocca poretabletti

KUUSI ASIAA JOTKA ÄRSYTTÄVÄT TÄLLÄHETKELLÄ:
01. toissapäivänä laukustani varastettiin kamera ja kännykkä
02. pimeys
03. kylmyys
04. ei voi syödä mitä huvittaa
05. ihmeellinen ihottuma
06. heikentynyt fyysinen kunto

VIISI ASIAA JOITA KOSKETAN JOKA PÄIVÄ:
01. kännykkä
02. tietokone
03. bepanthen-putkilo
04. hammasharja
05. jääkaapin kahva


NELJÄ BÄNDIÄ/ARTISTIA JOISTA PIDÄN:
01. Erykah Badu
02. Toto
03. Roisin Murphy/Moloko
04. Masta Ace


KOLME PAIKKAA JOISTA MINUT LÖYTÄÄ:
01. kotoa
02. joogasta
03. kirjakaupasta

KAKSI LEMPIKIRJAANI:
01. No.1 Ladies Detective Agency
02. Lost In Translation

YKSI ASIA JOKA MERKITSEE ENITEN:
01. rakkaus

Love of my life.

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

KETUTUSPOSTAUS.

Hyvät ystävät, kirjoittelen vain ilmoittaakseni, että minua ketuttaa ja rankasti. Ensinnäkin syystä että jouduin Singaporesta Helsinkiin lentäessäni heittämään lähes 15 kiloa matkatavaroitani roskiin välttyäkseni 1400 dollarin ylipainomaksulta. Luulin viskoneeni lentokentän roskapönttöön vain vähemmän tarpeellista tavaraa, mutta epäilen että heitin sinne myös esimerkiksi upouuden Canon G11 -kamerani sarjanumeron ja takuutodistuksen, joita nyt tarvitsisin korvaushakemusta varten. Toiseksi minua ottaa valtavasti päähän se, että laukustani ryöstettiin tänään juuri tämä kolmisen viikkoa vanha G11-kamerani ja Nokian E72 -kännykkäni. Kaikista eniten harmittaa kameran sisällä olleen muistikortin katoaminen, siinä olivat viimeviikkoisen Etelä-Afrikan ja Lontoon reissujeni kuvat. Kameroita ja kännyköitä saa kaupasta, mutta kuvat ovat kadonneet iäksi! Hyi olkoon sitä varasta joka vei minun tavarani ja lisäksi ystäväni lompakon! Toivotan hänelle tervemenoa helvettiin ja kamalia tunnontuskia loppuelämäksi. Kiitos ja kuulemiin.