Voihan pimpula sentään, minä näen! Kaikki silmälaseja arjessa selviämiseen tarvitsevat ovat varmasti joskus haaveilleet näön korjaamisesta, minä uskaltauduin vihdoin toteuttamaan unelmani. Eilen puolilta päivin asetuin kädet jännityksestä täristen selinmakuulle Lasik-laitteen alle hassun lääkärisedän armoille. Vaikka tällainen operaatio kevensikin kukkaroa huomattavasti, olen jo nyt erittäin tyytyväinen päätökseeni. Ajatus silmien leikkauttamisesta ilman aivan pakottavaa tarvetta pelotti ja hermostutti valtavasti, näkö on kuitenkin niin tärkeä aisti. Haluan selostaa operaation kulun ja jakaa kokemukseni leikkausta harkitseville, toivottavasti kertomukseni helpottaa päätöksentekoa niille joita leikkaus jännittää yhtä hirmuisesti kuin minua.
Eiran sairaalassa odottamassa leikkaukseen pääsyä, kenties viimeistä kertaa miinuslinssiset silmälasit päässä!
Mietin pitkään missä sairaalassa haluaisin silmäni leikkauttaa, ja huomasin, että Suomessa toimenpiteen hinnat ovat joka paikassa aika lähellä toisiaan. Päädyin teettämään toimenpiteen Eiran sairaalassa ensinnäkin sairaalan ja leikkaavan lääkärin Harri Koskelan hyvän maineen takia, lisäksi päätökseeni vaikutti myös esitutkimuksen maksuttomuus ja sairaalan sijainti. Eiran sairaalan sivuilta löytyi kattava selostus leikkauksessa käytettävästä laitteesta, lisäksi sivuilla pystyi jättämään maksuttoman konsultaatiopyynnön silmälasireseptin perusteella, johon leikkaava lääkäri itse vastasi sähköpostiini. Kahden silmän leikkauksen hinnaksi tuli noin 3400 euroa, jälkitarkastukset ovat myös aikanaan maksullisia. Olisin varmasti saanut leikkauksen teetettyä edullisemmin esimerkiksi Tallinnassa, mutta kun tällä hetkellä budjetti salli tuollaisen sijoituksen, ajattelin ettei näkö ole sellainen asia jonka hinnasta tarvitsee ruveta tinkimään. Pitkässä juoksussa leikkaus maksaa itsensä takaisin jo silmälasien ja piilolinssien hinnassa, Suomessa kun laatukehykset ja linssit rokottavat pankkitiliä minun tapauksessani yleensä sellaisen 500 euron verran ja kuukauden piilolinssit nelisenkymmentä euroa. Omat silmäni ovat myös sen verran allergiset, etten pysty käyttämään edes kosteuttavia kertakäyttöisiä piilolinssejä kuin muutaman tunnin kerrallaan, joten kuvauksissa piilareiden käyttö oli lähes mahdotonta punoittavien silmien takia. Minun silmälasieni vahvuus oli vain -1,25 enkä kuitenkaan nähnyt edes telkkarin tekstityksiä kotisohvalla ilman kakkuloita. Voin vain kuvitella miten epämukavaa vaikkapa -6 voimakkuuksien kanssa eläminen on!
Esitutkimuksessa selvitettiin kaikki näön tarkkuudesta sarveiskalvon paksuuteen ja silmän lihasten kuntoon, eli pyrittiin varmistamaan ettei mitään estettä leikkauksen tekemiselle ole. Ymmärtääkseni sarveiskalvon paksuus on tärkein rajoittava tekijä, jos kalvo on liian ohut ei leikkausta voida tehdä. Esitutkimuksen ainoa epämukava asia oli laajentavat silmätipat, tutkimuksen jälkeen pupillit olivat koko loppupäivän laajentuneet hassun näköisesti, muutaman tunnin ajan lähinäkö oli huono ja häikäisi niin maan vietävästi. Pääsin kyllä ihan itsekseni esitutkimuksesta kotiin, mutta autoa en olisi pystynyt ajamaan. Sain kotiin luettavaksi tietoa leikkauksesta ja sen riskeistä, sekä reseptit jälkihoitoa varten hankittaviin silmätippoihin. Leikkausajan sain parin viikon päähän esitutkimuksesta.
Kävin siis leikkauksessa eilen. Leikkausaikani oli klo 12 mutta saavuin paikalle puolisen tuntia aikaisemmin, mikä oli ihan hyvä juttu sillä näin kuinka tiuhaan tahtiin ja ruutinisti lasik-leikkausta tehdään. Muut potilaat eivät viipyneet leikkaushuoneessa kuin kymmenisen minuuttia, ja odotushuoneessa istui muutama jo leikattu potilas hassut hiihtolasien näköiset kakkulat päässä odottamassa lupaa päästä lähtemään kotiin. Ennen leikkausta lääkäri tarkisti vielä kertaalleen silmäni, ja leikkaushuoneessa hoitaja pyyhki silmäluomeni ilmeisesti jollakin desinfioivalla liuoksella. Meikkiä ei tietenkään leikkauspäivänä saanut käyttää, ja ennen leikkausta piti olla viikko ilman piilolinssejä. Seuraavaksi minut ohjattiin selälleen leikkauspöydälle. Kasvoni peitettiin tarrapintaisella liinalla niin, että ensin vain oikea silmä jäi näkyviin. Silmään tiputettiin jotakin tippoja, luomenlevitin asetettiin paikalleen ja ripset teipattiin ylä- ja alaluomeen kiinni pois laserin tieltä. Sitten seurasi itse leikkausen inhottavin vaihe, läpän teko. Silmän päälle painettiin jonkinlainen rengas, tuntui lievästi kivuliasta painetta, näkö sumeni ja 45 sekunnin ajan kone leikkasi laserilla silmän pintaan auki käännettävää läppää. Kun läppä oli valmis, näkö palasi ja lääkäri käänsi läpän manuaalisesti auki. Tätä seurasi itse laserointi, joka ei tuntunut yhtään miltään. Minun täytyi vain katsella laitteessa palavaa vihreää valoa, ja kevyt palaneenkäry oli ainoa asia josta tiesi että jotakin tapahtuu. Sitten läppä käännettiin takaisin paikoilleen, luomenlevitin, teipit ja liina poistettiin rivakasti ja asennettiin vasempaan silmään, ja sama juttu toistui. Olin hieman paniikkissa, sillä kun toiset ihmiset ronkkivat silmiä, siinä tulee automaattisesti jonkun verran refleksinomaista varomista ja venkoilua. Mutta lääkäri todella osasi asiansa, ja ilmeisesti pysyin tarpeeksi hyvin paikallani sillä heti laseroinnin jälkeen henkilökunta totesi kaiken sujuneet oikein hyvin. Itse leikkaus kesti ehkä 5 minuuttia!
Välittömästi leikkauskoneen alta päästyäni onnistuin vilkaisemaan ikkunasta ulos. Vaikka näkö oli hieman utuinen ja silmät erikoisen tuntuiset, kuin jollakin mentholilla käsitellyt, näin vastakkaisen rakkenuksen ikkunat todella selvästi. Tiesin, etten olisi aiemmin erottanut niitä niin tarkasti, joten heti tuli hyvä fiilis leikkauksesta. Hoitaja antoi minullekin aiemmin muilla potilailla näkemäni hiihtokakkulat, ohjasi odotushuoneeseen istumaan ja toi särkylääkettä sekä kupin kahvia. Kymmenisen minuuttia olo oli ihan hyvä, mutta sitten silmät alkoivat vuotaa kuin seulat, ja varsinkin oikeaan silmään sattui välillä todella paljon. Silmien auki pitäminen oli hyvin vaikeaa, ja olin aivan varma että jotakin meni pieleen. Reilun tunnin odotettuani pääsin lääkärin tarkistukseen, ja hän vakuutti ettei mitään ole vialla, kipu on normaalia ja kestäisi 2-4 tuntia leikkauksesta. Sain luvan lähteä kotiin, mutta kipu oli niin kova ja silmien auki pitäminen vaikeaa, että päätin kuitenkin jäädä odottelemaan sairaalaan siksi aikaa, että isäni pääsisi hakemaan minua. Juttelin muiden leikattujen kanssa, ja he myös sanoivat ensimmäiseksi käsitellyn silmän tuntemusten olevan vahvempia ja valittelivat auki pitäisen vaikeutta, joten tämä lienee täysin normaalia. Silmien vuotaminen rauhoittui klo 15 aikaan, noin 3 tuntia leikkauksen jälkeen, mutta niiden auki pitäminen onnistui suht' normaalisti vasta klo 16 aikaan.
Kotona upeat suojalasit päässä, joita täytyy käyttää tauotta leikkauspäivän jälkeiseen aamuun asti, ja sen jälkeen viikon ajan öisin.
Kotona pystyin kyllä toimimaan melko normaalisti, eikä kipua tuntunut ollenkaan. Suojalasit suojasivat refleksinomaiselta silmien hankaamiselta ja häikäisyltä, ja pystyin illalla katsomaan telkkaria ja datailemaan ihan normaalisti. Viime yönä nukuin todella huonosti, sillä nukun yleensä kyljelläni tai vatsallani ja lasit painoivat inhottavasti. Mutta tänä aamuna näin jo hyvin, eivätkä silmät edes punoittaneet kamalasti. Nyt tiputtelen tulehduksen ehkäisemiseksi kahden viikon ajan antibiootti-kortisoni-tippaa silmiin ja tarvittaessa jopa 6kk ajan myös kosteuttavia silmätippoja. Normalisti sairaslomaa kirjoitetaan tällaisen operaation jälkeen vain 2 päivää, mutta minä sain sitä kokonaisen viikon, sillä silmien meikkaaminen on kielletty viikko leikkauksen jälkeen. Myös saunominen ja hikeen asti urheilu on viikon ajan kiellettyä, eikä silmiä saa kuukauteen hieroa, jotta läppä ehtii kiinnittyä kunnolla. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että niinsanottu sanottu näön laatu on hieman heikko, mikä tarkoittaa sitä, että näkö on hieman utuinen vaikka näenkin tarkasti kauas. Huomenna näön pitäisi kuitenkin olla niin normaali, että saisi ajaa autoakin. Jälkitarkastukset tehdään yhden ja kuuden kuukauden kuluttua leikkauksesta, leikkauksen lopullinen tulos varmistuu siis puolen vuoden päästä. Minun tavoitenäökseni merkittiin +/-0, jonka itse arvioin nyt onnistuneen. Otan vielä tämän illan iisisti, ehkä huomenna lähden jo kartsalle ihmettelemään miltä tämä maailma oikeastaan näyttääkään :)
